perjantai 19. tammikuuta 2018

Mäyräkoiraherran muotokuva.


Viime keväänä maalasin ystävilleni tupari- ja synttärilahjaksi heidän kissastaan muotokuvan (ks. postaus). Nyt esittelen teille tämän koirasta tehdyn muotokuvan, jonka annoin jouluna lahjaksi. Luulin pitkäkarvaista kissaa haastavaksi, mutta kyllä pidemmän korren veti tämä karkeakarvainen mäyräkoiraherra. Monenmonenmonenmonta maalikerrosta ja kyllä se siitä sitten lähti muodostumaan! Haastetta toi myös se, että piti tietoisesti yrittää tehdä erikokoiset tassut ja vielä tuossa kuvakulmassa.. Siinä on etutassut kuin lapaset verrattuna takatohveleihin. Mutta niin se pitääkin. Mäyräkoiralla on yllättävän isot etutassut!
Maalasin turkkiin maalikerrosten väliin ja päälle sekä hopeista että kultaista akryylimaalia. Nämä metallisävyt heijastavat kivasti valoa - etenkin, jos katsoo maalausta sivusta. Se tuo kivan pienen lisän koko työhön.
Tästä näette maalauksen koon. Ei mikään pieni lahja! Mietin paketoinko ollenkaan, koska taulu vetää niin paljon lahjapaperia. Mutta olihan se piiloon saatava.. Koristelin paketoinnin paperikukkasella, joita tein tässä postauksessa.
Se oli joululahjoista viimeisin! Vähän flegmaattiseen tahtiin tuli esiteltyä tällä erää viime joulun itse tehdyt lahjat, mutta tulipahan esiteltyä kuitenkin tammikuun puolella! Nyt voikin keskittyä johonkin ihan muuhun!

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Vedenkestävä reppu.

Nyt esittelen rinta rottingilla repun, jonka ompelin yllätykseksi miehelle. Se on jotain mitä en ollut koskaan ennen tehnyt ja jotain mitä mies ei todellakaan osannut odottaa saavansa.
Materiaalina on vedenpitävä ja UV-suojattu polyester pvc, joka oli tarkoitettu esimerkiksi suojapeitteiksi. Valitsin sen, koska sillä oli aika edullinen metrihinta (paikallisessa kangaskaupassa 9,90 e/m) ja se muistutti ominaisuuksiltaan kaupan vastaavia reppuja. Matskussa oli myös himmeä kiilto, joka sopii mielestäni hyvin repun minimalistisuuteen.
Malli on omasta päästä. Eteen ja taakse suorat kappaleet (ensin tein myös sivukappaleet, mutta totesin ne turhiksi, kun muodosta tuli ihan liian laatikko) ja niille pohjaan yhtenevät kulmat. Edessä on vetoketjullinen tasku ja takana vaakaan kulkeva vahvikenauha hihnoille. Hihnat ompelin kaksinkertaisesti nahasta. Tein niistä myös säädettävät, jotta reppua voi käyttää mukavasti niin kesällä kuin myös talvella toppatakin kanssa. Vuorta repussa ei ole, koska materiaali on aika paksua jo sellaisenaan. Tahdoin pitää repun kevyenä ja sellaisena, että sen voi tahtoessaan vaikka taitella kasaan.
Olen aika ylpeä repusta ja siitä millainen siitä tuli. Yksinkertainen ja käytännöllinen. Valmistamisessa oli omat ongelmansa ja kaikkien niiden lukuisten virheiden lomassa olin luovuttaa.. mutta onneksi joskus sinnillä virheiden korjaaminen todellakin kannattaa. Kaiken kruunasi, kun miehellä oli reppu käytössä ja yhteinen kaveri kysyi, että mistä tuo reppu on ostettu? Hihii.

Tästä tuli niin kiva, että saatan joskus lainata reppua omaan käyttöön.. tai sitten minun on tehtävä oma reppu!

maanantai 15. tammikuuta 2018

Kokeilussa korubetoni.

Oletko tutustunut korubetoniin? Se on askartelubetonia, mutta paljon hienompaa. Tekniikka (valaminen muottiin) on sama, mutta massan sekoittaminen (korubetonia ja vettä ohjeen mukaisessa suhteessa), valaminen ja kuivuminen käyvät askartelubetonihommia paljon nopeammin (no tietty, kun on paljon pienemmästä koosta kyse).
Kokeilin testierän. Käytin Rayher-merkkistä korubetonia ja silikonisia korumuotteja. Niissä on tuommoiset tapit valmiina, joten riipusten reiät tulevat valamisessa automaattisesti mukaan.

Sekoitin betonin, valoin ja ajattelin, että kas, tämähän helppoa! Kun oli aika katsoa kuivuneet tuotokset.. kaikki eivät selvinnetkään kunnialla. Pyöreään jäi ilmakuplia - muotit pitäisi hiukan "kopauttaa", jotta mahdollinen ilma pääsee pois, ja suorakulmainen jäi liian ohueksi. Kasassa pysyy, mutta massaa ei tullut tarpeeksi, jotta se koruna kestäisi kopaustakaan.
Mutta näistä kahdesta tuli ihan kelpo yksilöitä! Maalasin niistä puolikkaat kultaisella akryylimaalilla. Toisen pidin itselläni, sydämen annoin lahjaksi äidille. (Kuvan Oispa tämä mun! -pakettikorttini tulostettavissa tästä postauksesta.)
Massan määrää oli vaikea arvioida ja sitä jäikin hitusen yli. Lusikoin sen tablettihylsyihin. Muistaakseni olen jossain nähnyt vastaavaa uusiokäyttöä.. Kokeilin paria ja näistäkin vain kaksi selvisi kunnialla.. Perhana sentään, tämähän kyllä treenattava taitolaji!
Nämäkin koristemaalasin kultaisella akryylimaalilla. Taakse liimasin kontaktiliimalla leveät nappikorvikset. Käytin kontaktiliimaa siksi, koska se on vahvaa ja antaa vähän joustoa kahden materiaalin välille. Millään pikaliimalla tuskin metalli pysyisi betonissa.
Näistä tuli aika mielenkiintoiset! Tykkään tuosta puuterimaisen harmaan ja kiiltävän kullan yhdistelmästä.
Sellaiset ensimmäiset korubetonikokeilut! Ainakin näistä tuli oikein mieleiset itselle.

torstai 11. tammikuuta 2018

Kolme korkkia!

Voihan korkki! Korkkikangas se on kiva materiaali. Lämmin ja pehmeä. Mukava ja kodikas. Luonnonläheinen ja jotain ihan uutta. Ostin korkkikangasta Tampereen kässämessuilta viime vuoden puolella sitä rullan (70 x 50cm) Ullakan pisteeltä (saa myös niiden verkkokaupasta) ja tiesin silloin jo heti mitä ainakin siitä teen!
Ja nehän myös tein, lahjaksi miehelle. Tein asustesetin. Tutun ja turvallisen korttikotelon ja korkkirusetin. Siihen kolmanneksi neuloin pipon (Hjertegarnin Extrafine merinolanka, oli mukavaa neulottavaa), johon tein "korkkimerkin" leikkuujämästä.

Rusetin ja kotelon ompelin ihan koneella ja ne antoivat ensi kosketuksen korkkikankaan käsittelyyn. Tuosta rusetista tuli kyllä kiva, oli se miehellä uuden vuoden juhlissakin. Ihanaa, että on mies, joka tykkää ruseteista! Se on win-win-tilanne näin kädentekijän näkökulmasta.
Jotain oli korkkikankaasta tehtävä myös itselle! Ompelin clutchin, johon tein mustan pohjan. Pikkkulaukussa on korkkikangasuikaleella koristeltu vetskari, sisävuori ja yksityiskohtana sivusaumassa tyhjä merkki.
Unohdin tehdä laukkuun sivuun lenksut lisättävälle hihnalle. En uskaltanut lähtä purkamaan ompeleita, koska ommelreiät kuitenkin jäisivät rumasti näkymään.. Silti halusin mahdollisuuden lisätä hihnan, joten ratkaisin tilanteen ompelemalla pienet lenkit laukun yläkulmiin. Ihan ronskisti siihen päälle vain! Ja oikeastaan se ei edes haittaa kokonaisuutta.
Laukusta tuli todella mieleinen. Uuden vuoden juhlissa (tsot, tsot - ja nyt vasta bloggaan tästä) laukku oli hyvin kommentoitu ja ihmetelty. Korkkikangas on kyllä kiehtova materiaali, myös visuaalisesti! Ja voi mitä kaikkea ihanaa siitä vielä voinkaan tehdä!

tiistai 9. tammikuuta 2018

5 hittilahjaa.

Pistetäämpä pökköä pesään ja keksitään otsikko 5 hittilahjaa viime joululta!

Muuten esittelen yksittäisinä postauksina tekemiäni joululahjoja vielä heinäkuussakin.. Joten tässä tulee viisi taatusti toimivaa itse tehtävää lahjaa - joku voisi jopa sanoa klassikoiksi (tai tuleviksi sellaisiksi).
Hittilahja 1: Sytykesipsit

Harva on varmaan voinut välttyä näiltä. Syksyllä se rumba taas alkoi ja joka tuutista niitä tuli. Itsekin aikoinaan sytykeruusujen tulvassa munakennosytykkeitä kokeilin.. joten olihan sitä myös sytykesipsejäkin kokeiltava.
Ohjeita ja pikkuniksejä näihin on niin monta mitä servettiäkin. Itse tein sytykesipsien pienen erän näin: Kippasin kynttilänjämät matalaan lasipurkkiin ja purkin kattilaan (pohjalle vähän vettä). Näin vältyin siltä, että steariini olisi pilanut hyvän ruokakattilan (tai olisihan sitä voinut hankkia kierrätyskeskuksesta äläskelpoisen kynttilänsulatuskattilan).

Sulattelin steariinit muutamassa satsilla ja saumurin metallisilla pihdeillä (ne oli helppo puhdistaa jälkikäteen) dippasin vanulapun kerrallaan sulaan steariiniin (ihan kevyesti vain, imaisee helposti liikaa) ja sitten levitin leivinpaperin päälle. Suit sait sukkelaan siihen sitten päälle valmiiksi leikattu servetin päälikerros päälle. Sitten annetaan sytykkeen vain jäähtyä ja kuivua. Helppoa!
Pakkasin setin sytykkeitä vanupuikkorasiaan. Siinä oli hauskasti avattava kansi. Ja kun rasian päällysti kuviollisella kontaktimuovilla niin siitä tuli oikein vielä hauskempi. Pistin mukaan myös paketin tulitikkuja (jotkut muuten myös pistää tulitikun jo dipatessaan vanulapun ja servetin väliin pilkistämään).

Ja miten niitä sytykesipsejä sitten käytetään? "Kun takkaan tulen haluat sytyttää, sytykkeet varmaan miellyttää. Yksi sipsi puoleen väliin repäise, sitten tulitikku rääpäise. Sipsi puiden väliin tikulla sytytä, ei sammuva tuli enää ärsytä!"

Itsehän takattomana en päässyt näitä kokeilemaan, mutta lahjan saajat olivat heti joulun jälkeen kokeilleet ja hyvin oli syttynyt! Ja niinhän ne sanoo myös muut sipsien dippailijat. Ei ihme, että on käytännönlahjana suosittu!
Hittilahja 2: Selänpesin

Tämä on klassikko. Selänpesin kovalle saunojalle. Toimii hierovana, kuorivana ja puhdistavana. Pistin tämän samaan pakettiin sytykesipsien kanssa.

Tee selänpesin näin: Osta suuri ja ohut froteinen käsipyyhe, taita kahtia oikeat puolet vastakkain. Ompele pitkä sivu yhteen. Käännä oikein päin ja nuppineulaa päihiin puuvillanauhasta (esim. yhteen ommeltu kanttinauha) rivat. Ompele päät kiinni. Valmista! Oikein supernopea klassikko! Helppo tehdä ja helppo käyttää.
Hittilahja 3: Pyykkietikka
Hittilahja 4: Pyttypommit (ks. lisää alempaa)

Tämäkin idea levisi Facebookin kässäryhmissä tonttuoveakin nopeammin. Pyykkietikka, toisin sanoen kevyempi tapa käyttää huuhteluainetta. Itse olen käyttänyt vuosia ihan sellaisenaan lorauksen, mutta hienostuneempi tapa on lisätä etikkaan tuoksuva elementti. Mielestäni hyvä ekologinen lahja - etenkin, jos sen kylkeen laittaa jotain muuta lisäksi.

Tein lahjaksi ja itselle Laventeli-pyykkietikkaa näin: Kaadoin pulloon 4 dl etikkaa ja 1 dl vettä. Lisäsin tipoittain laventelin tuoksuista eteeristä öljyä (noin 20 tippaa). Herkkänenäiselle voi riittää vähempikin määrä. Pulloa voi lopuksi vähän hölskytellä, että öljy sekoittui.
Hittilahja 5: Pyttypommit

Pyttypommit! Ne ovat..kirjaimellisesti pyttyyn pistettäviä pommeja. Minulla sydämenmuotoisina (edellisessä kuvassa keskellä). Ne puhdistavat ja irroittavat likaa. Tai ainakin pitäisi. Ekan satsin kokeilin itse ja..kyllähän ne irroitti, mutta en nyt ehkä vakuuttunut, että kokonaan kunnon pyttymyrkkyä ja harjaa voittaisivat. Ehkä siinä pesun välissä voi heittää pyttyyn ja ottaa lisääaikaa pesulle? Mutta kovinkaan räjäyttävää puhdistuskokemusta ei voi odottaa - joten ei ehkä se varmin klassikko, mutta varmasti helppoudessaan ja nimen hauskuudessaan sellainen lahja, mitä saaja varmasti kokeilee.

Tein pyttypommit näin: Sekoitin hiukan vajaan 2,5 dl soodaa ja 0,5 dl sitruunahappoa toisiinsa pienessä kulhossa. Siihen lisäsin 1 tl tavallista nestemäistä tiskiainetta, sekoitin nopeasti (vähän kuohahtaa ja menee hassuksi) ja painelin lusikalla silikonivuokiin. Annoin kuivua yön yli ja siinäpä se!

Myös muita eri ainesosista tehtäviä pyttypommeja voi etsiä hakusanoilla Homemade/Natural (Fizzy) toilet bombs. En enää löytänyt mistä oman "reseptin" poimin, koska tavallaan yhdistin siihen kaksi eri ohjetta..
Hittilahja 4: Muistipeli

Kuka lapsi ei nyt muistipeleistä tykkäisi? Yhteinen pelaaminen on hyvää laatuaikaa ja opettaa lapselle sääntöjä, kärsivällisyyttä ja myös hyvän voittajan/häviäjän roolia. Etenkin pienten lasten pelit voivat olla myös helppoudessaan uuvuttavia aikuiselle pelaajalle, joten uusi pieni peli on varmasti kiva lahja myös lasten vanhemmille.

Tämä nimeämäni Hai-peli on muistipeli, jossa kerätään kaloja, vältetään hai-kortteja ja pyritään löytämään kultakalat! Tulostettava peli löytyy MollyMooCrafts -blogista (Don't wake the shark -matching pairs). Printtasin (A3-arkille, tuli kivemman kokoiset pienten lasten käsille), leikkasin ja liimasin palat, ensin kartongille (sai vahvuutta) ja sitten kontaktille (sai kivemman pinnan). Lopuksi suomensin omin sanoin peliohjeet ja pistin kaikki laatikkoon.
Tätä peliä pääsin myös jouluna pelaamaan! Ja arvaatteko, tietenkin annoin pienemmän voittaa hävisin. Yhyy.