maanantai 26. helmikuuta 2018

Kaavaton toppi.

Raitaa, raitaa! Sinistä ja mustaa raitaa. Ostin collegeneulosmaisen palakankaan ties millon jo (onko saattanut mennä jopa vuosia?) ja välillä ollut jo luopumassakin siitä, mutta nyt yllättäen raidat näyttivätkin ihan kivalta. Ja koska uudelle hiattomalle, neuletakin alle puettavalle topille olisi tarvetta, sen sitten kankaasta ompelin.
Ja kaavatta tietenkin. Ei sitä ennenkään ole tehty kaavoilla.. Joten lempparipaita vain kankaan päälle ja sakset käteen. Hiattomana hihakappaleista ei tarvinnut välittää, vaan ne saattoi ohittaa kankaan leikkuussa. Tpaidasta sain kuitenkin kätevästi tuon high-low-helman eli toisinsanoen paidan peppulärpäkkeen.
Leikkasin takakappaleen eka ja sen mukaan etukappaleen, mutta ilman takahelman levikettä. Sitten tuttu ja turvallinen ompelujärjestys: olkasaumat, huolittele hiha-aukot, sivusaumat yhteen ja lopuksi päätien ja helman huolittelu. Käänsin reunat ihan sellaisenaan, kangas kääntyi ihan hyvin ilman kanttausta tai kaitaleita. (Eipä muuten näytä kyllä hengarissa kummoiselta. Oikea laatikko. Vaakaraidat eivät ainakaan kavenna, heh!)
Aivan passeli! Sopivan väljä ja takalärpäkkeen pituus on just hyvä, peittää takataskut farkuistakin olematta liian pitkä.
Tuo rypäsmäinen kaulakoru on muuten myös itse tehty. Se on silkkimassasta ja helmistä, postaus siitä tässä.

Ihanaa, on kerrankin kunnolla valoa! Aina ihan häikäistyy, kun muistaa kuinka valoisa meidän koti onkaan auringonpaisteella. Melkein jopa liian valoisaa näin valokuvaamisen kannalta. Positiivinen ongelma!

2 kommenttia:

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.