torstai 25. toukokuuta 2017

Teippirullasta rasia (+tutoriaali).

Askartelupaskartelusta illan inspiraatio! Into iski ja toteutin sen tuloksena tuli kaksi kannellista rasiaa. Ne ovat teippirullista!
Kansi ei ole pelkkä läpyskä, se istuu kuin nakutettu paikallaan. Pikkuisesta lenksusta on helppo nostaa se pois paikoiltaan.

Ja miten rasian tein? Se on niiiiiiin helppoa. Katsokaas vaikka tästä tutoriaalista:
Mitä tarvitset? Tyhjän, ison teippurullan (tai vaikka pätkäistyn pahviputken), paksua pahvia, kynän, sakset, askarteluliimaa, paksun neulan, pätkän narua tai nyöriä ja jotain millä päällystää rasia. Näissä rasioissa käytin sisustuskontaktimuovia, mutta hyvin voisi myös liimata mitä vain paperia päälle.
Ja näin sen teet: 1. Piirrä teippirullan mukaan ympyröitä, kaksi ulkopuolelta ja yhden rullan sisämitan mukaan. 2. Leikkaa ympyrät. 3. Liimaa pieni ympyrä toisen ison ympyrän keskelle. Aseta painon alle kuivumaan. Liimaa toinen isoista ympyröistä teippirullan pohjaksi. Anna kuivua. 4. Kokeile kantta paikalleen. Siisti saksilla tarvittaessa reunoja. Älä jätä rösöjä. 5. Puhko neulalla kannen keskelle reikä. Päällystä kansi ja rasian ulkopuoli, tahtoessasi myös rasian pohja. Pujota naru tai nyöri kanteen alakautta päälle ja takaisin alapuolelle. Solmi kannen sisäpuolelle solmu ja liimaa solmu kantta vasten. Anna kuivua.
Rasia menee säilytyskotelona, mutta myös vaikkapa lahjarasiana. Lahjakotelona on hyvä päällystää myös teippirullan sisäpuoli, jos siinä on teippifirman rumia tekstejä. Jos itse antaisin lahjan teippirullarasiassa, asettaisin sisälle pumpulipedin tai pujottaisin korvikset taustapahviin ja käärisin hiekan rypistettyä silkkipaperia ympärille.
Nämä rasiat jäävät itselle ihan käyttöön. Rasioita tarvitsee aina, varsinkin kaikelle pienelle askartelusälälle. Nämä voi muuten ohuen kansilenksun ansioista pistää myös päällekkäin! Lenksu oli kiva veto, kun ensin ajattelin liimaavani kanteen isot puuhelmet, joka varmasti näyttäisi myös kivalta, mutta silloin ei voisi pinota päällekkäin.
Näyttää kivalta! Tuli käytettyä tyhjiin teippiruulliin jämäkontaktia ja jämänarua. Pahvikin oli pahvienkeruulootasta takaisin vedettyä. Kaiken kaikkiaan siis alusta loppuun kierrätettyä askartelua!

maanantai 22. toukokuuta 2017

Betonitarjotin.

Parvekkeella on hyvä olla apurina tarjotin. Saa kuskattua astioita tai saa vakautta sohvatyynylle. On myös hyvä, jos se ei ois ihan susiruma. Nätti, sievä ja ehjäkin vielä. Tämä ei oo. Kuvio on ihan kiva, tykkään kukista, mutta värit ovat liian retrot. Ja onhan tuossa repäisykulmakin reunassa valmiina..

Mietin, että millä sitä tarjottimen vielä päällystäisi. Kun veti tämän hyllypaperin pois, alta paljastai vihreä servettipäällystys. Kääk. En sitä muistanutkaan. Pinta jäi rosolle kuin kallio konsanaan. Siinä ei paperipäällystykset enää auta.
Mutta entäs betoniefektipasta? Sillä saa rosot piiloon ja kivan harmaan pinnan tilalle. Purkissakin oli just sopivasti pastaa jäljellä. Vähän oli jo kuivunutta, joten oli hyväkin, että hoksasin ottaa sen käyttöön. Muuten olisi purkkiinsa jäänyt.
Tarjottimesta tuli taas asteen sievempi. Toiselta puoleltaan se on ihan alkuperäinen, mitä nyt naarmujen peitossa. 
Alkaa vain olla parveke hiukan liiankin harmaa, ainoa väriläiskä parveketyynyjen lisäksi on tämä pöhkö tonttu. Dyykkasin sen muuttotyhjennetystä toimistosta itselleni. Ei mennyt tonttu kaatopaikalle, se muutti meille!

// Parveketyynyjen itsetehdyillä leimasimilla tehdyt kaktus-, mansikka-, kirsikka- ja vesimeloniprintit esitelty tässä postauksessa.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Posliinitussilla tussattua.

Posliinitussi on mahtava keksintö. Olen hehkuttanut sitä ennenkin ja vielä yhden (ja varmasti monen tulevan) postauksen verran. Joskus aikoinaan ostin posliinimaalia. Se oli kylmiltään ilman posliinimaalauksen oppeja todella vaikea hallita. Sitten törmäsin tussiin ja voi mikä helppous koitti! Posliinimaalia tussissa, ei enää vaikeita pensselityöskentelyitä, sotkuja ja nopeasti tönkköön kuivuvaa maalia.

Tämä GP marker (Fantasy Colour Black) tussi on kestänyt vuosia - postausvaklailulla ainakin viisi vuotta. Moneen on käytetty ja hyvänä on pysynyt kuivumatta. Aina tuntuu, että joko se nyt loppuu, mutta ei, sehän tuntuu ehtymättömältä säiliöltä!

Pähkinänkuoressa maali toimii näin: pumpataan ja piirretään posliinille tai lasille. Valmiina pistetään kylmään sähköuuniin. Pistetään uuni päälle ja ohjeen mukaan paistetaan eli kovetetaan maali. Maali kestää oikein kovetettuna tiskikonepesun.
Tällaisiaä kuppeja olen tehnyt vuosien varrella. Aika monta kahvikuppia on myös mennyt lahjaksi!

1/ Mr. Spock -muki miehelle 2/ Kirjainmuki ystävälle 3/ Muki miehelle 4/ Peltipurkin ja rikkoontuneen mukin koristelu A-kirjaimilla 5/ Viiksi- ja pusuhuuli-mukit pariskunnalle
Omasta mielestäni yksi hauskimmista posliinimaalitussailuistani on vesipullon H20-merkki. Tykkään myös pienistä muro-/jälkkärikulhoista. Ne ovat lähes päivittäisessä käytössä. Yksi kivoimmista lahjaksi tehdyistä tussailuista on puolestaan riikinkukko-aiheiset isot tarjoilulautaset.

1/ H20-lasipullo 2/ Pikkukuppien reunuskoristelu 3/ Lahjaksi isot tarjoilulautaset 4/ Pieni hymykuppi
Nyt uusimpia tussailuja ovat nämä kupit ja lautaset. Tein ne osaksi Kauneimmat Askartelut -lehden (nro 2/17; nyt myynnissä oleva) askartelijan maalit -kokonaisuutta. Panda-kasvoinen kuppi on aika hauska, eikö?
Herkullista perjantaita!

torstai 18. toukokuuta 2017

Kesän odotukseen päähineet.

Aina välillä tulee aikoja, kun sitä erkaantuu ompelukoneesta. Ensin ei tee mieli ja sitten kun tekee, ompelukynnys tuntuu kovin korkealta. Nyt tuli sellainen taas vastaan. Päätin, että hitot siitä. Lähdetään liikkeelle jostain pienestä.

Se pieni oli jostain missä ei juuri voi mennä pieleen. Tein siis trikoopipon ihan kaavasta (kun en vanhaakaan piposta otettua malliani mistään löytänyt). Ohje ja kaava: PaaPiin kaavakirjasta lapsille (Anniina Isokangas ja Paula Isopahkola, Tammi 2017). Kaavakirja on lasten vaatteista nimensä mukaisesti, mutta joukosta löytyy myös parisen aikuisten kaavaa pipokokojen lisäksi.
Ja tulihan siitä ihan passeli kesäpipo. Tai pipo kesän odotteluun. Kun korviin ja päähän sattuu pienikin tuuli, on sitä pipsaa pidettävä päässä. Edellinen ihan vastaava piponi oli jo vähän paksun oloinen, joten ihan trikoiselle oli tarvetta.
Käytin todella ohutta trikoota. Oli sopivan kokoinen jämä ja kaksinkertaisena juuri sopiva. Hyvin joustava ja erittäin hyvin kasaan menevä. Voi sulloa pieneenkin taskuun mukaan! Mahtavaa.
Ja kun pipo onnistui ja ompelun kynnys oli ylitetty, jatkoin siihen mitä ensin oli mielessä: uusi pääpanta - koska kaikki vanhat saivat viime syksynä lähtöpassit. Oli nukkasta, oli löysäksi löystynyttä ja muuten vaan jo maun muuttanutta pantaa. Nyt tämä uusin on kaksinkertainen putki, joka kiertää edestä solmulle. Liioskohdat ompelin piilopistoin kiinni, ei tarvitse asetella kankaita vaan voi suoraan vetaista päähän. Kangas on revenneistä leggareista. Sai lahkeet hyvään kierrätykseen!
Ehkä näillä kahdella nyt pärjää kesään. Lämpö todella antaa odotuttaa itseään tänä vuonna. Kelle voi valittaa, että kesä kiusaa meitä? Kesä olet myöhässä, ala tulla jo!

tiistai 16. toukokuuta 2017

Valepesä (+ virkkausohje).

Kässäpiirien uusin villitys: virkatut ampiaispesät! Kun muutkin niin sitten minäkin.

Tai kai se oli hitti jo viime keväänä, jälkijunassa hiissataan yhdellä möllykkäpesällä - katso helppo ohje postauksen lopusta. Onhan noita muitakin ohjeita yhtä monta mitä versioitakin on.. Mutta moni niistä on ihan pallo tai jokin ihan superpieni ohuella langalla. Tämä on vähän rouheampi ja valmistuu jämälangoista aloittelijallakin alle puolen tunnin.

Ja niin miksi ihmeessä valepesä? Niille, jotka eivät ole törmänneet vielä valepesiin tänä keväänä tai aiemmin niin kyse on siitä, että se ehkäisi oikean ampiaispesän ilmestymistä epätoivottuun paikkaan. Ampiaiset ilmeisesti lähettävät alkukesästä tutkija-ampiaisia, jotka etsivät pesän rakennuspaikkaa. Siellä missä on jo pesä, ei uutta tule. Ei edes hylätylle sellaiselle.
Ja vaikka meillä ei ole vaaraa siitä, että pesää tulisi (lasitettu parveke), tein pesän silti. Ihan vain testiksi estäisikö se ampiaisten tuloa ylipäätään parvekkeelle. Parveke ikkunoineen on meillä auki käytännössä toukokuusta syyskuuhun, joten satunnaisesti niitä amppareita puskee sisään. Joskus se yksinkin on liikaa, jos sattuu pistämään.. sama se itselle, mutta entäs koira, joka yrittää aina syödä sisälle tulevat pörriäiset kärpäsestä lähtien!
Joten siellä se oven vieressä nyt roikkuu merkiksi, että meille ei kannata tulla. Jos vaikka toimisi. Näyttää ihan hauskalta.
Tee-se-itse: Kestävä ja helppo valepesä ampiaisille

Tarvikkeet: Harmaansävyisiä lankoja (itsellä tuplalankana kolmea eri sävyä), virkkuukoukku nro 6, sakset, täytteeksi sanomalehtipaperia (haisee kuulemma just oikealle pesälle ampiaisen hajuaistiin)

Virkkaa näin: Tee taikasilmukkaan 9 kiinteää silmukkaa (ks). Yhdistä piilosilmukalla ensimmäiseen s:aan. 2-3. krs: Tee *1 ks, 2 ks seuraavaan s:aan*, toista *-* kierros loppuun. 4. krs: Tee *1 ks, 1 ks, 1 ks, 2 ks seuraavaan s:aan*, toista *-* kierros loppuun. 5-10. krs: 1 ks jokaiseen. 11. krs: *1 ks, 2 s yhteen ks:lla*, toista *-* kierros loppuun. 12. krs: *2 s yhteen ks:lla*. 13. krs: 1 ks jokaiseen. Päättele. Viimeistely: Alas jää pieni aukko, josta saa survottua rutattua paperisuiroa sisään. Täytä suht täyteen. Muotoile. Virkkaa ja pujota ripustuslenkki.

Onko jollakin kokemusta viime kesän pesästä? Tuliko amppareita?

perjantai 12. toukokuuta 2017

Päärynä ja omena.

Olen ehkä työni takia jäävi sanomaan yhtään mitään, mutta sanonpa silti: uusimmasa Kauneimmat Askartelut -lehdessä on tosi söpöjä virkattuja hedelmiä ja vihanneksia! Vastustin pitkään, mutta nyt annoin periksi. Oli pakko tehdä omat! Aukeamalle mahtuu monta kivaa mallia, mutta itse toteutin niistä nyt kaksi.
Tein ensin yrmyn omenan. Sitä ottaa päähän. Ei ihme, jos mato tulee otsasta. Jotta mätä omena ei olisi yksinäinen, tein sille pöhkösti hymyilevän ja kaikkeen tyytyväisen päärynän. Omenan tein just ohjeen mukaan (madon tosin vähän pienempänä), mutta päärynää vähän muokkasin. Halusin siitä pienemmän, kun meinasi tuolla jämälangalla tulla niin jumpen iso. Sitten vasta olisin ottanut päähän. (Nytkin ottaa ihan hiukan, kun en malttanut odottaa tekstiiliiman kuivumista. Vaan se ei päärynän naamaa haittaa.)
Ai että tästä omenasta tuli hauska. Siitä tulee hyvä stressin purkulelu.

Ohjeet amigurumeihin lehtipisteestä eli Kauneimmat Askartelut 2/17-lehdestä.  
Tykkää ja seuraa lehteä myös Facebookissa ja Instagramissa @kauneimmataskartelut #kauneimmataskartelut

tiistai 9. toukokuuta 2017

Kukkakranssi papereista.

Äitienpäivä se taas tulla lähenee. Jää euroviisukatsomojuhlinnan (jee, viisuviikko! On vuoden yksi parhaimpia viikkoja! Terveisin viisunörtti) takia ajateltu äitienpäivävisiitti tekemättä, joten laitoin jo hyvissä ajoin äitienpäiväpakettia äidille postiin. Sisällön värikkäin, kesäsin ja ainakin itselle inspiroivin juttu oli tämä kranssi.
Kranssi on kokonaan paperista ja kartongista! Siis kokonaan. Ripustusnauhaa lukuun ottamatta. Olen aika mielissäni kranssista. Suunnittelin sitä pitkään ja sain toteutettua kranssin juuri sen näköisenä mitä mielessäni visioin. Ja näin sen tein:
Pohja - se on myös pahvista. Ei ollut minkäänlaista sopivaa rengasta (joka olisi mahtunut kyseiseen postipakettiin), joten tein sen sitten itse kierrätysmateriaaleista. Leikkasin noin 1 cm leveitä suikaleita kartonkisesta, isosta käytetystä lahjalaatikosta. Niputin ne yhteen ja teippasin päät yhteen. Vedin kerroksen paperiteippiä ympärille ja lopuksi päällystin (eli liimalla suikaleita ympärille) kertaalleen käytetyllä eniten puuta muistuttavalla neutraalilla paketointipaperilla. 

Kukat - kokonaan papereista ja kartongeista. Tein jokaisen kukan eri sävyisenä ja vähän erilailla, joko eri tekniikalla tai eri muotoisilla terälehdillä. Elävyyttä sai, kun taittoi ulkoreunoja pyöreän kynän ympärille. Kokosin terälehtiä kerroksittain liimalla ja kiinnitin vasta valmiina kranssin pohjaa vasten. Lopuksi lisäsin kukkien lomaan vihreitä ja kultaisia lehtiä.
Viimeistelyn tein pienillä kuviolävistimillä tehdyillä kukkakoristeilla. Liimasin niitä rykelmiksi paperikukkien keskelle. Koristelin niillä myös äitienpäiväkortin (ks. kuva postauksen alta). // Kuviolävistimet saatu Adlibrikselta.
Värikäs kukkien iloittelu jatkui kranssista myös pienen ostolahjan paketointiin, korttiin ja pieneen herkuttelupalaan - uusi Kismet Omar, koska maistoin vasta itse ja totesin, että äitipäs tästä saattaisi myös tykätä! Ainakin ennen tykkäsi Kismetistä että Omar-karkeista, joten mikseipä myös nyt niistä yhdessä?
Että hyvää äitienpäivää jo nyt etukäteen kaikille äideille, mutta tietenkin erityisesti onnea omalle äidille!

maanantai 8. toukokuuta 2017

Hoooked Zpagetista matto.

Virkkausinto palailee jälleen. Ostin lähes heräteostoksen kaksi rullaa Hoooked Zpagetti -trikookudetta. Useimmiten olen välttänyt valmiin ostamista, mutta nyt taivuin. Oli niin kivoja kuoseja (itse ostin pilkullista!) ja tämä kude on 100 % kierrätetystä tekstiiliteollisuuden ylijäämästä leikattua, joten siitä iso plussa.
Ajattelin tekeväni suorakaiteen muotoisen maton, jossa kulkisi pylväiden muodostamat aukot kivoissa vinoraitakuvioissa. Tein mallin omasta päästä ja työ kulki hyvin, kunnes tajusin, että jahas, ensimmäinen kerä otti ja loppui. Miten luulinkaan, että kahdesta kerästä olisi tullut isokin matto! Tosin olisin voinut lukea ja ymmärtää että yksi kerä riittää noin 50 x 50 cm virkattuun työhön. Sinisilmäisesti kuvittelin toista. Yritin hakea lisää pilkullista lankaa, mutta eihän sitä enää ollut.
Pelkäsin, että jos en nyt pura puolikasta mattoa pois, siitä tulee nurkissa pyörivä ikuisuusprojekti. Aloitin siis uuden maton virkkaamisen, ilman aukkoja ihan vaan ns. keskiketjun ympärille soikion muotoon. Viiminen kerros on edellisen takareunaan, muuten tein ihan vain kiinteitä silmukoita. Vähän jänskätti lähteekö matto kuprulle, kun en jaksanut etsiä ohjetta silmukoiden lisäyksiin.. mutta hyvin se meni omastakin päästä! Jotain on vuosien varrella opittu edellisistä epäonnistumisista.
Tein maton nojatuolin alusmatoksi. Siinä on ollut lakanakuteesta tekemäni pyöreä matto (olisiko jopa ensimmäinen sellainen vuosien takaa??). Se on ollut auttamatta liian pini nojatuolin alle. Nyt tämä uusi on mitotettu just sopivaksi tuohon seinän viereen. Sen tehtävänä on lähinnä peittää nojatuolin alta kulkeva piuha. Kun ei sitä saa muualtakaan kulkemaan niin siinä menee. Kiva matto vähän onneksi piilottaa ja pitää piuhaa paikoillaan.
Semmosta! Mitähän sitä sitten seuraavaksi tekisi?

lauantai 6. toukokuuta 2017

Koruja makrameen inspiroimana.

Aiemmin vilautin pienen sneakpeakin millaisia makrameekoruja suunnittelin uusimpaan Kauneimmat Askartelut -lehteen (nro 2/17). Lehdessä on erilaisia ideoita makrameetöihin, kotiin ja käyttöön. Ensin esitellään muutama sisustusidea solmuineen ja sitten tulee perään ns. mikromakremee-mallit eli kolme erilaista solmuiltua korua.
Idea 1: Yksinkertaiset korvakorut ohuesta puuvillalangasta. On muuten kevyet, ei paina ollenkaan korvissa!
Idea 2: Pienoiskokoinen seinävaate kaulakoruna metallinhohteisesta polyesterinarusta. Kivan kimmeltävä! Saman ns. ystävyyssolmuilla tehdyn kaulakorun voi toteuttaa myös jättikokoisena, jolloin sen voi ripustaa kaulan sijaan seinälle.
Idea 3: Hiuspanta muurarinlangasta! Tämä on suosikkini. Mallina toimii hyvä ystäväni. Samalla idealla voi tehdä myös perinteisemmän rannekorun tai vaikkapa ohuen koristevyön.
Ohjeet makremeekoruihin löytyvät lehtipisteestä eli Kauneimmat Askartelut 2/17-lehdestä.  
Tykkää ja seuraa lehteä myös Facebookissa ja Instagramissa @kauneimmataskartelut #kauneimmataskartelut

tiistai 2. toukokuuta 2017

Remppatyypin kaulakoru.

Muurarinlankaa ja prikkoja. Taidan toistaa itseäni kuin rikkinäinen vinyyli levysoittimessa, mutta antaapa mennä. Mikseipä käyttäisi kahta kivaksi todettua ja paljon käytettyä (ks. lopusta linkit) materiaalia yhdessä?
Tein kaulakorun, joka on kunnon remonttireiskan kaulakoru! Muurarinlankaa ja prikkoja työkalupakista.

Keskeltä kaulakoru on punottu kantilliseksi nyöriksi (mikä lie oli punonta taas nimeltään?). Yhteen nurkkaan joka toinen kerros lisäsin pienen prikan. Päät letitin ja kun punonta oli neljällä kahden langan parilla, tein myös letityksen neljällä osiolla. Päät yhdistin ensin siksakilla päällekkäin ja koska se ei tietenkään näyttänyt kovin kivalta, päällystin siksak-kohdan piiloon nahkapalalla (liimasin ympärille tekstiililiimalla).
Ihan samanlaisen kaulakorun tein vuonna 2011. Se löytyy tästä hiukahkon jo nolosti vanhentuneesta postauksesta. Samassa postauksessa on myös muita prikka- ja mutterikoruja. Alkuperäinen kaulakoru (sis. ohjeen punontaan) on täältä: honestlywtf.com /DIY Box Braid Necklace.

Pidin tuota vanhaa ja joskus kirkkaan valkoista kaulakorua tosi paljon. Se aina vähän nauratti, kun ajatteli et hei, mulla on prikkaa ja kengännauhaa kaulassa. Nyt se on vähän jo kulahtanut ja en sitä ole viime vuosina enää käyttänytkään. Voisi purkaa prikat irti ja keskittyä uuden siromman version käyttämiseen.
Tästä tuli kiva! Kevyt, mutta silti sen verran tulee prikoista painoa, että koru pysyy mukavasti paikoillaan. On myös kiva, että korua ei tarvitse sitoa mitenkään niskan taa. Pujotus vain ja menoksi!

Muurarinlangasta muita projekteja: Seinävaate / Huivin hapsut / Kaulakoru / Statement-korvikset / Hapsukorvikset
Prikkoja monessa tarkoituksessa: Erilaisia prikkakoruja / Päällystetyt korvikset / Prikat sormuspohjina / Prikka vetoketjun vetimenä / Pannunalunen prikoista