maanantai 15. joulukuuta 2014

Joululahjoja tuntemattomille.

Etenkin näin joulunaikaan on tärkeää muistaa myös niitä, joilla on syystä tai toisesta elämässä vaikeaa. Niitä, jotka tahtoisivat viettää joulua, mutta eivät siihen ilman apua pysty. Minä päätin kantaa korteni kekoon ja halusin antaa jouluiloa kahdelle minulle tuntemattomalle perheelle. Heille oli jo menossa ruoka-apua, joten päädyin yllätyslahjoihin. Ja koska teenhän omalle perheelle paketit itse, myös nämä lahjoitukset tein itse. Aika riskaabelia peliä, kun saajista ei tiennyt juuri mitään iän ja sukupuolen lisäksi, mutta meni metsään tai ei, tällaiset itsetehdyt joulupaketit perheille kääräsin paperiin:
Perhe 1: vanhemmat ja neljä lasta (4-12v). Laitoin kaikille lapsille omat pienet paketit. Pienelle pojalle tein (sieltämissäaitaonmatalin) onesize-koolla supersankari-viitan ja naamion. Pikkusisko sai samaan henkeen keijutytön varusteet eli tyllihenkisen pitsi- ja sifonkihameen, huiskun/sauvan/mikätuonyton ja keijusiivet. Noita siiviä mietin kauan, että mistä saan sellaiset postin kestävät ja kevyet tehtyä..ratkaisuna oli paksu muovitasku, jonka leikkasin, koristelin ja laskostin siiviksi. Lopuksi lenksut käsille ja sehän oli siinä!
Vanhemmalle pojalle ompelin kääntöpuoleisen trikoopipon ja lisukkeeksi nahasta piikin muotoisen avaimenperän/reppukoristeen. Perheen vanhempi tyär saa minulta karkkipaperista Marianne-pussukan, jonka sisältä löytyy kukka- ja perhoskuvioinen riipus (mutta mihin se meni piiloon, kun ei kuvassa näy!!).

Näiden lisäksi kokosin ns. koko perheen olympialaiset-kisapaketin. Toisin sanoen, kirjotin ohjeet ja loin kuuden lajin pikkukisan, jonka perhe voi pelata kahteen joukkueeseen jakautuneena. Lajeista saa pisteitä ja voittajajoukkue saa palkinnoksi mukana tulleen ylläripaketin (eli suklaapatukkapussin). Ajattelin, että se voisi olla kiva lisä. Jouluna perheen yhdessä tekeminen ja oleminen on tärkeää, niistä ne rakkaimmat lapsuuden joulumuistot tulevat, ei lahjoista ja yltäkylläisestä syömisestä.

Leikkimielisen olympialaisten lajeiksi laitoin seuraavat minikisat: 
- tulitikun pituusheitto (eli vuorotellen tikkua heitetään ja pisimmälle heittänyt joukkue voittaa)
- mediabingo (eli normaali bingo, perhe pistää telkkarin päälle ja bongaa taulukkoon määrättyjä asioita, 
esimerkiksi tummahiuksisen miehen, auringon, talon, auton, minkä tahansa eläimen..nopein bingon saava joukke voittaa)
- riisiviesti (eli riisin kuljetusta lusikalla kupista toiseen ja takaisin viestinä, nopein joukkue voittaa)
- ilmapallon pomputus (eli ilmapallon pitäminen ilmassa ilman lattialle tippumista, ketterin joukkue voittaa)
- nauramattomuuskisa (eli joukkueet pyrkivät olemaan nauramatta pisimpään, vaikka toiset yrittäisivät naurattaa)
- pujottelu (eli viestinä joustavan lenkin läpi itsensä pujottelu "spedetyyliin", nopein joukkue voittaa)
Perhe 2: pariskunta. Vaimo toivoi lahjaksi yöpaitaa ja sellaisen hänelle päätin antaa. Koko oli tiedossa, mutta mallista ja mieltymyksistä ei mitään tietoa. Yritin kovin harkita oikean paitulin ostamista, mutta apua, kuinka olisin voinut päättää minkä valitsen? Yöpaita tuntui kovin henkilökohtaiselta. En tiedä miksi siis kaiken sen epäröinnin jälkeen päädyin ottamaan printittömän mallin räpsäkän makeassa värissä..onhan tuo aika mielipiteitä jakava väri..! Mutta se puhutteli ja päätin rohkeasti kuunnella sitä. Ja heitin vielä riskikertoimen tuplaksi lisäämällä päälle oranssin puhekuplan ja mustalla sekä hopealla maalasin vielä hyvää yötä-tekstin. Tämä saattaa olla todella huono tai sitten todella hyvä, ha!

Pariskunnan toiselle osapuolelle ompelin fleecestä olo- ja unisukat. Tein sukat tällä omalla tossukka-tutoriaalillani, mutta tällä erää tein tuollaisella simppelimmällä mallilla, ovat vähän kuin varrettomat nilkkasukat.
Ja kummallekin perheelle kirjoitin vielä ihan perinteiset kirjeet, joissa erikseen tahdoin omin sanoin toivottaa hyvää joulua. Todella toivon, että minä ja muut jouluapua perheille lahjoittavat antavat heille edes vähän jouluiloa ja toivoa paremmasta tulevasta vuodesta.

Heräsikö sinullekin halu auttaa? Apua tarvitsevat (aina, ei vain jouluna) niin monet ja monenlaiset perheet. Vähävaraiset, sairauksistä kärsivät, yksinäiset ja tietenkin myös vanhukset. Ja etenkin ne, joilla ei ole minkäänlaista tukiverkkoa. Selvitä alueellasi jouluapua järjestävät tahot. Vielä ennättää auttaa. Valitse millainen apu sopii sinulle, se voi olla ruoka-apua, siivousta, lahjoja (useimmat tahot keräävät esimerkiksi käyttökelpoisia vaatteita ja leluja vähävaraisille perheille annettavaksi) tai vaikka suoraan rahallista apua hyväntekeväisyyteen.

6 kommenttia:

  1. Minun piti laittaa paketti Joulupuu-keräykseen, mutta jotenkin päivät vaan hujahti ja missasin tapahtuman! Onneksi kahdelle lapsiperheelle ehdin lahjoittaa piparitalot, kun myyjäisistä jäi yli. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piparitalot varmasti toivat iloa perheille! :) Ensi jouluna sitten hyvissä ajoin Joulupuu-keräykseen ;)

      Poista
  2. Siis apua,mulla tuli aivan itku silmään kun oot näin ihanan jutun keksinyt! Hatun nosto sinulle,ihan mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanasta kommentista! Kovin pientä on apuni, mutta toivotaan, että saajat ilahtuvat! :)

      Poista
  3. Oi miten ihana tapa jakaa joulun iloa tuntemattomille. Itse ostin vanhukselle kukkakaupasta joulukukan. Jännää tykkääkö Helmi valitsemastani kukasta. Sitähän minä en koskaan saa tietää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunpa vain rahkeet riittäisivät jakaa sitä useammalle kuin vain kahdelle tuntemattomalle perheelle. Niin moni jää ilman mitään apua :( Se joulukukka varmasti ilahduttaa vanhusta, se voi tuoda iloa vielä joulun jälkeenkin :)

      Poista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.