keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Operaatio minimalismi.

Tunnustan, olen materialisti. Mutta nyt kahdenkymmenenkuuden vuoden jälkeen olen (vihdoin) saapunut siihen pisteeseen, että tavaran loputon määrä ahdistaa. Ahdistus alkoi jo viime vuoden alussa, kun aloimme etsimään uutta kotia. Muutosta tuli alkusysäys, joka aloitti prosessin, jota viedään eteenpäin edelleen. Se on operaatio kohti minimalismia. Ehkä lukijoissani on muita materialisteja, jotka painivat myös kasojen tuoman ahdistuksen kanssa? Kaapit eivät koskaan pysy järjestyksessä, eikä vaatteet mahdu mihinkään? Tavaraa liikaa suhteessa tilaan? Jaan nyt tavaran karsimisesta heränneitä ajatuksia, jos ne jotakin auttaisivat tai inspiroisivat ryhtymään myös siivousurakkaan?
Lähtökohtana oli muutto pienempään asuntoon, jossa säilytystila vähintäänkin puolittui. Jaiks. Laskimme, ettemme edes tarvitse kaikkia huonekaluja (saati edes pitäneet niistä), joita omistimme. Oikeesti, kahdeksan lipastoa? Jaiks. Olen haalinut vuosikausia muiden hylkiöitä ja "kirppariaarteita". Oli aika oppia luovuttamaan osa edelleen kiertoon. Voitte myös arvata, että minimalistisia sisustuksia ihanoiva avomieheni on ollut ihan mielissään, kun ympäröivät tavarat vähenevät. Hyvä minä, hyvä me!

Ja mitä olen oivaltanut alkaneen matkan varrella? Olen oppinut luopumisesta, että..
- se on alussa vaikeaa, mutta se helpottuu "kun pääsee vauhtiin".
- ensin on annettava tilaa saadakseen sitä lisää. Uudessa kodissa luovutin pitkäksi aikaa saunan myytäville tavaroille.
- kun saa poistettua tavaraa, tilalle tulee tyhjyyttä. Se tila tuntuu vapauttavalta ja arkea helpottavalta, etenkin siivouspäivänä. Kun saa kaikelle oman paikkansa, koti myös pysyy paremmin järjestyksessä ja siivousurakka pienenee.
- kun saa tavarakasoja hallintaan, koko elämäntyyli mullistuu. Tuntuu, että hallitsee omaa kotia ja omaa elämäänsä paremmin. Plussana se, että tekemättömät työt ja sekaiset kasat eivät stressaa, kun niitä ei ole!
- on ok, jos mielipiteet ja oma tyyli (esim. vaatetus tai sisustustyyli) muuttuvat. Vain nostalgian takia ei tarvitse säilyttää kaikkea. Aika opettaa erottamaan, mitä tahtoo tavaroiden kautta muistaa ja mihin on luonut todellisen tunnesiteen. Monen kohdalla olen leikkinyt ajatusleikkejä selvittääkseni tunnesiteen ja nostalgian eroa: Pelastaisinko tämän tulipalosta? Onko jokin muu tärkeämpi sisustusesine kuin tämä? Tahdonko pukeutua tähän 20-vuotiaana ostettuun juhlahameeseen vielä 30-vuotiaana? Olisiko joku muu tästä iloisempi kuin minä?
- tavaroiden läpikäymisessä myös omakuva selkenee. Olen aina ajatellut, että olen materialisti ja siksi tavaraa on paljon ja että that's that, ei tästä itteänsä muuksi muuttaa voi. Kyllä voi, kaikkeen voi opetella.
Nyt, kun muutosta on reippaat puoli vuotta kulunut, päätin aloittaa uuden karsimiskierroksen. Ensimmäinen oli ennen muuttoa, toinen muuton yhteydessä ja kolmas siinä vaiheessa, kun tavarat vielä etsivät uudessa kodissa paikkaansa. Kymmeniä kasseja kierrätykseen, kolme kirpparipöytää ja loputonta nettimyyntiä. Olen pitänyt jopa listaa kaikesta taloudellisesta tuotosta mitä karsiminen on tuonut. Saldo tällä hetkellä 1673e! Miettikää! Yli tonnilla tavaraa! Huonekaluja, astioita, vaatteita (esimerkkejä yllä, mm. nuo kaikki olen nettimyynyt).

Ja turhan tavaran myymisestä olen oppinut, että..
- jos myyminen kirpaisee, luopuminen on helpompaa, jos ostaja on kiva. (Esimerkiksi lapsuudenkodista tuodut nukkekodit ja muut ihan liikaa tilaa vievät lapsuusmuistot pistivät sydämeen, mutta miten en olisi voinut olla iloinen siitä ihanasta pikkutytöstä, joka kiljaisi nähdessään punaiset nuken rattaat? Aina kun näkee, että myytävä juttu on jollekin toiselle ihana/tarpeellinen/etsitty, tietää myymisen olleen hyvä juttu.)
- mitään en ole jäänyt kaipaamaan. Vain pari alihintaan myytyä juttua on jäänyt harmittamaan.
- se vie aikaa. Etenkin netissä myyminen on kuluttavaa. On valokuvattava ja luotava ilmoitustekstit, joita on uusittava ja pidettävä yllä. Empiirisen tutkimuksen kautta olen todennut, että maanantai ja torstai-perjantai ovat parhaimpia myyntipäiviä. Keskiviikkosin ei ole kauppa käynyt..
- siihen voi myös jäädä "koukkuun". Välillä jopa koin ahdistusta, jos en saanut mitään kaupaksi. Mutta aika tavaran kaupittee sanoo äitini. Se on totta. Jotkut jutut menee kuin kuumille kiville (mm. Marimekon tuotteet, suomalaiset vintagevaatteet, urheiluvälineet), mutta jotkut vain odottavat kerta toisensa jälkeen just sitä yhtä oikeaa ostajaa.
- myynnissä on omat niksinsä. On kirpparietiketti ja on nettimyynnin etiketti. Oikea hinnoittelu ja rehellinen informaatio ovat a ja o. Ostajia on joka lähtöön ja on vain hyväksyttävä etteivät kaikki osaa käyttäytyä.
Ja mitä muuta myymisen lisäksi olen nyt tehnyt projektini eteen? Karsinut, karsinut. Jos yhdenkään kohdalla mietin "enkö jo luopunut tästä?" tai jos en muuton jälkeen ole tarvinnut tai saati muistanut koko tavaraa, tiedän sen olevan turha. Olen myös pohtinut hyvienkin juttujen kohdalla niiden vaihtamista. "Ihan kiva" ei enää riitä, tavoitteena on "se paras". Tällä ajatuksella vaihdoin esimerkiksi ihan kivan maton paljon mieluisampaan mattoon. Hyvä ratkaisu oli myös vaihtaa vaaterekki pienempään.

Nyt käyn tavaroita kokonaisuuksina läpi. Eilen siivosin kylpyhuoneen kaapit. Hiuspompulapimpulat vähenivät kahdesta yhteen säilytyspurnukkaan. Kävin läpi kynsilakat ja taas menee pakki kiinni. Siivosin eteisen laatikon, jonne tulee aina kipattua laukuista kaikki ylimääräinen. Taas näkyy laatikon pohjakin! Lopuksi raijasin varastosta laatikot ylös käydäkseni ne läpi. (Koska varasto on usein se, joka jää siivouksessa kokonaan läpikäymättä.) Sain jo kaksi laatikkoa vähennettyä ja prosessi senkun jatkuu. Seuraavaksi kohdistan voimat joko kirjahyllyyn, keittiön kaappeihin tai eteisen kaaokseen. Käsityöjutut jätän viimeiseksi, koska se onkin sitten pitkistä pisin taisteluntanner..

Tälläisiä asioita olen viime aikoina pyöritellyt. Tämä operaatio ei käy hetkessä. Siihen on sopeuduttava. Siihen on opittava. Se on oivallettava. Sitä on tahdottava. Sille on annettava aikansa. Minimalismi (tai vähintäänkin minimalistisempi koti) on tavoite, jota kohti mennään askel askeleelta. Tähän projektiin vielä palataan.

Kiinnostuitko? Lue lisää minimalismista ja sen herättämistä ajatuksista esim. täältä: mitä on minimalismi (ja lataa ilmaiseksi lyhyt opas minimalistisuuteen) tai tästä blogista: Minimalismin ilo.

17 kommenttia:

  1. Kivaa luettavaa! Minulla on VIELÄ KAMALAMPI tilanne - ehkä? Lopetin kivijalkamyymälän ja kaikki jäämistö on nyt meillä kotona ( ei vaiskaan, kymmenkunta pahvilaatikkoa on kesämökillä) Yksi huone on melkein lattiasta kattoon täynnä tavaraa, samoin sauna. Lisäksi en kykene itse tavaroita liikuttamaan, joten tarvitsen aina jonkun avuksi. Mutta onneksi minulla on loppuelämä aikaa järjestellä noita.... lajitella roskiin, kierrätykseen ja jopa ehkä myyntiin, joka sekin on hankalaa, kun en kykene kirpparille kuskaamaan. Ikinä minusta ei minimalistia tule, mutta jos edes kaaoksen hallintaa opettelisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pellavasydämen Mervi! Voi, toivottavasti saisit apua tavaroiden läpi käymiseen, nyt tai myöhemmin. Kaaoksen hallintalismi olisi kanssa aika hyvä ismi, eikö! :) Tsemppiä jäämistön kanssa!

      Poista
    2. Joo hei, hieno keksintö - kaaoksen hallintalismi! Otanpa sanan käyttööni, sillä elämäni on usein (pääsääntöisesti) sitä...

      Poista
  2. Olen huomannut, että moni on päättänyt karsia tavaroitaan (esim. Facebookin Tavara pois päivässä-ryhmä). Minulla on myös kiinnostusta tavaran vähentämiseen ja luen mielelläni minimalistiblogeja. Hienoa, että olet päässyt näin pitkälle! :) Seuraan mielenkiinnolla miten projektisi sujuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mielenkiinnolla itsekin tätä seuraan kuinka sitä ihan koko persoona ja elämäntyyli muuttuu prosessin mukana. Kivaa kuulla, että olet kiinnostunut aiheesta! :)

      Poista
  3. Melkein jo klikkasin tykkääväni mutta se olis ollu liian vähän. Siis kyllä, ihan tismalleen samoissa ajatuksissa kuljetaan täällä. Kiitos tästä inspiroivasta kirjoituksesta! Eihän se tavara minnekään itsestään katoa jos en laita tikkua ristiin. Ja todellakin mitä isompi koti, sitä enemmän rojua on helppo piilottaa jos minne...nimim. kokemusta on. Huoh. Nyt teen suunnitelman oman (ja lasten!!) materiakasan vähentämiseksi. Tavaraähkytöntä tätä vuotta sulle(kin) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lara :) Mukavaa, että postaus oli inspiroiva! Voin kuvitella, mikä kaaos voi syntyä, jos minullakin olisi vielä lasten materiakasakin..! Tsemppiä suunnitelman laatimiseen ja myös sen toteuttamiseen :)

      Poista
  4. Hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus! Pohdiskelen myöskin asian parissa. On alkanut ahdistamaan kaapeissa ja hyllyissä pyörivät tavarat ihan toden teolla ja olenkin ajatellut, että kun työkiireet tästä helpottavat niin paneudun ensimmäisenä keittiön kaappeihin karsiakseni sieltä pois kaikki yksinäiset lasit ja mukit sekä kaiken muun tarpeettoman. Tänään viimeksi mietin, että kirpparipöydänkin vuokraaminen voisi olla taas pitkästä aikaa ajankohtainen juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aada :) ylimääräisistä astioista onkin hyvä aloittaa karsiminen, itsekin sillä aloitin viime vuonna ja laitoin mukeista ym. hyvät kirpparille ja huonommat kierrätyskeskukseen. Tsemppiä työkiireiden hellittämiseen!

      Poista
  5. Täsmälleen samoissa ajatuksissa olisi tarkoitus viettää tämä vuosi. Jotenkin sitä havahtuu siihen, miten joka ikinen laatikko/kaappi on täynnä tavaraa. Useimmiten vielä sellaista, jota ei tarvitse/muista omistavansa. Aloitin viime viikolla kynsilakoilla ja pikkuhiljaa tarkoitus käydä muitakin tavarakasoja läpi. Mahtavia vinkkejä olit antanut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, se on kumma juttu kuinka paljon oikeasti on sellaista mitä ei käytä eikä edes muista omistavansa. Vähemmälläkin elää. Kiva, että ajatuksistani löytyi hyviä vinkkejä. Tsemppiä myös sinulle tavaran karsimiseen! :)

      Poista
  6. Mahtava juttu, että olet noin tehokkaasti saanut karsittua tavaroita! Itsekin olen yrittänyt (paino sanalla yrittänyt) karsia kamppeita muuton yhteydessä ja sen jälkeen. Me muutimme saman kokoiseen kämppään, mutta säilytystila puolittui! Se on ollut ihan kamalaa. Yhden uuden kirjakaapin sekä lipaston hankimme ja nyt mietin että yksi pieni vaatekaappi on varmaan pakko vielä saada - vaikka miten käyn läpi ja karsin vaatteita niin ne ei nykyiseen kaappiin mahdu millään (ei sillä etten olisi ostanut välissä uusia :D ). Olen käynyt kirppareilla myymässä ja lahjoittanut vaatteita hyväntekeväisyyteen ajatuksella "kunhan pääsen eroon". Kirppareilla on kiva käydä myymässä mutta harvoinpa siitä kauheasti rahallisesti kostuu! Huuto.netissä olen myynyt kamaa aika surkealla menestyksellä, mutta ihmekös tuo kun sekin pursuaa kaikenlaista.

    Tämä oli kiva postaus, täytyy taas tsempata omassa kaaoksen hallinnassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuuli! Ja sama tehokkuus saa jatkua, tuntuu ettei matka ole vielä edes puolitiessä siinä mihin tavoite on täällä asetettu. Itsekään en ole huuto.netissä oikein onnistunut, tori.fi on ollut tehokkaampi. Suosittelen toria, sillä sitä voi kokeilla myös ilman mitään kirjautumisia täysin anonyyminä. Kunhan laittaa hyvät kuvat niin pienikin juttu voi mennä helposti kaupaksi. (Extravinkki: myynti-ilmoitus on aina parempi, jos siihen lisää suoraan osviittaa noutopaikasta tai kulut paljonko postitus tulee maksamaan tuotteelle.) Tsemppiä kaaoksen hallintaan! :)

      Poista
  7. Hei! Mullakin on siivousurakka menossa, nyt on vaateröykkiöitten hävitystä. Ompelen pienistä paidoista uusia ja saan muutamista pari! Pientä mut kuitenkin olen aloittanut:)
    Kiitos tästä jutusta - pitääkin taas varata kirppispöytä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienestä se lähtee, mukava kuulla, että sinäkin olet ruvennut karsintahommiin! :)

      Poista
  8. Huhheijaa! Varsin samanlaisissa tunnelmissa on täällä menty viimeisen kuukauden. Mulla on tässä huhti-heinäkuussa muutto Lontoosta Suomeen ja muutaman vuoden reissussa olon jälkeen roinaa on kertyny ihan liiaksi. Kaikki turha pitäis karsia pois, ettei tarttis raahata merten yli mitään ylimäärästä. Ja sitten kun joskus pääsen takas Suomeen, pitääkin käydä läpi ne kymmenet laatikot, jotka äidin luona on varastoitu. Mut miten sitä tavaraa kertyykin niin paljon? Ihan surutta oon heittäny jo useemman jätesäkin joko kierrätyskeskukseen tai roskiin! Hyvä idea muuten pitää kirjaa tuotoista! Taidan tehdä ite saman. Tosi inspiroiva teksti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anni! :) Tuottojen kirjaus on ollut hyvä motivaattori silloin, kun ei enää jaksais laittaa myynti-ilmoituksia tai järkätä kirpparipöytää. Pienistä summistakin kasvaa yhteen laitettuna iso potti :) Pidän peukkuja muuttoon, se varmasti syö voimia, kun on kyseessä maasta toiseen siirtyminen. Tsemppiä myös varastolaatikkojen käymiseen!

      Poista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.