maanantai 14. tammikuuta 2013

Hajoita ja hallitse.

Pääsin nojatuolin pilkkomisesta kunnolla hajoittamisen makuun, joten tartuin seuraavaksi kynänippuun.
Olen tehnyt tätä ennenkin, eli hajoittanut loppuun käytetyt mustekynät ja rikkoontuneet lyikkärit palaksi.
Nyt joku ihmettelee: miksi? Siksi, että kynistä voi saada kivoja korun osia. Kapeat muoviputket (kuten kuvassa laitimmaisena vasemmalla) voi leikata piippuhelmiksi, jotkut metallivieterit voi vetää auki tai nekin voi pujottaa vaikka sellaisenaan helmien väliin. Metalliset lenkit ja välikappaleet ovat parhaimpia osia. Kynistä ei aina etukäteen arvaakaan mitä osia siitä voi vielä kierrättää. Ja jos yhdenkin osan per kynä saa hyötykäytettyä, on sekin parempi vaihtoehto kuin se, että heittäisi koko kynän roskiin sellaisenaan.
Sitten tartuin vanhaan laskimeen, joka on ties kuinka monta vuotta jo lojunut laatikossa tiltissä. Ei se enää siitä vironnut, joten päätin kurkistaa laskimen sisälle. (Nyt joku ajattelee: nysse-sekosi-lopullisesti!) En tiedä mikä siinä on, mutta satunnaisesti iskee pakottava tarve nähdä millainen joku elektroniikkalaite on sisältä. Esimerkiksi kerran ruuvailin auki jopa käyttökelvottoman digikameran - se vasta oli hauskaa!
Ja tältä näyttää osiksi vedetty laskin. Patterit pattereiden hautuumaalle, muovipäälliset roskiin, miniruuvit pakkiin (kuulemma hyviä varaosia sanoi talon tietotekniikasta enemmän tietävä) ja painikkeet (vai napit?)..
..näppäimet talteen! Tein jo ensimmäisen nappikorvisparin laskimesta. "Haha, teit tommoset huiput potenssikorvikset!" Voi, kun olisinkin valinnut pelkät numerot..nyt tulee vain potenssi mieleen näistä!
Sain kiinnitettyä ontot napit korvispohjiin pikaliimalla väliin pienet palat nahkaa. Vähän nahka kurkkii ohuiden laitojen yli, mutta onneksi korvissa se ei paista. Olkoon nämä minun potenssinörttikorvikseni.

22 kommenttia:

  1. Mahtava idea! Meillä on suuri laatikollinen kaikenlaisia mainoskyniä (toimivia, mutta niitä on aivan liikaa ja tuntuu että joka päivä niitä tulee jostain yksi lisää) ja niille pitäisi keksiä kyllä jotain. Ehkä palaan tähän postaukseen joku kaunis laatikonsiivouspäivä
    ps. tänään oli matikankoe.. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) ehdottomasti palaa, samalla putsaantuu sitten lisää tilaa laatikostoonkin ;)

      Poista
  2. Hih! Sähköasentajan tyttärenä olen tottunut siihen, että kaikki elektroniset vimpaimet pitää purkaa osiin jossain vaiheessa. Ymmärrän siis täysin intosi ja jaan sen :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, onneksi en siis ole ainut kummajainen :) Oma isäni ei kyllä sähköasentaja ole, mutta eräänlaiseksi remonttireiskaksi häntäkin voisi sanoa, sieltä varmaan oma purkamisintoni kumpuaa :)

      Poista
  3. Laitteet on kiehtovia! :) Voisin hamstrata kouluun oppilaille kaikki hajonneet pienelektroniikkalaitteet, mitä löytyy. Niitä on mielenkiintoista purkaa - kasaus ei ehkä enää onnistuisikaan... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo olisikin mielenkiintoista lapsille! :) Ja varmasti naapurien ja ystävien kaapeista löytyisi myös rikkinäistä elektroniikkaa lahjoitettavaksi tällaisiin tutkimisprojekteihin koululle! :)

      Poista
  4. hei pysyykö noi tolla tavalla hyvin kiinni? Kun mä tein joskus kans vanhan laskimen näppäimistä samantapaset nappikorvikset ja ne irtosi melkein heti... mulla ei kyllä ollut mitään nahkaa tms välissä niin ehkä se vois auttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin sanoa, että kyllä pysyy! :) Pikaliima tarttuu aina karheaan/huokoiseen pintaan paremmin, joten aina kannattee laittaa metallin ja muovin väliin jotain muuta materiaalia. Kokeile nahkaa, huopaa tai vaikka paksua tekstiiliä. Apua voit löytää myös vaihtamalla pikaliimamerkkiä tai käyttämällä epoksiliimaa.

      Poista
  5. Ihanat korvikset, aivan mahtava idea! :)

    VastaaPoista
  6. No niin, nyt sitten pitää itsekin ryhtyä purkamaan :) meillä lähinnä vanhempi lapsi harrastaa tota. Yksi ikäkäs rouva lohdutti oman anoppinsa sanoneen:" Minkä nuorena hajottaa, sen vanhana korjaa".
    Jos äiti sitten vaan hajottaa ja tekee jotakin uutta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkin aika hauska sanonta, joskus muualtakin muistan saman kuulleen :) Eikun siis purku hommiin vaikka lapsen kanssa yhdessä ;)

      Poista
  7. Nuo korvikset on tosi hauskat! Voisin itsekin käyttää niitä. Mistä tuollaisia nappikorvispohjia voi hankkia ja mitä materiaalia ne ovat?

    Kaverit tekivät taulun tietokoneen piirilevystä. (En tiedä onko oikea termi, mutta se on vähän saman näköinen osa kuin tuossa kolmanneksi alimmaisessa kuvassa.) Siitä tuli aika hieno, kun se on lasin taakse laitettu ja väriltään sellainen kuparinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Nuo korvistaustat ovat ihan Tiimarin korutarvike-osastolta. Passeleita, jos ei ole kovin herkkä, laatu kun seuraa edullista hintaa :) En muista lukeeko pakkauksessa mitään materiaalista..jotain muka-kullattua :)

      Poista
  8. Vau mitkä korvikset! Taas keksit jotain uutta :)

    VastaaPoista
  9. Mä oon aina toivonu että joku tommonen elektroniikkatavara hajois ni saisin purkaa sen ja tehdä koruja. :D Tähän mennessä oon saanu saaliiks vaan kasan tietokoneiden hiiriä kun veljeni ja siskoni on hyviä tuhoomaan niitä. Että kyllä jaan myös intosi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan sitä voi odottaessa vähän edesauttaa jonkin rikkoontumista..:D Luulisi, että joltain kaverilta tai sukulaiselta löytys jotain kierrätettävää elektroniikkakamaa, jos vähän niille vihjaisi :) Ja viimeisenä oljenkortena voi pitää kierrätyskeskuksia, niiden hyllyt pursuavat usein lähes rikki olevia yksilöitä erittäin halpaan hintaan :)

      Poista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.