sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Kaaottiset avajaiset.

Perjantaina oli ensimmäiset "kirje-treffit" (ai mitkä? Lue lisää täältä.) Ensimmäisessä kirjeessä oli avomieheni treffi-idea: museo/taidegalleria + drinkit. Suuntasimme Oulun taidemuseoon, sillä samalle illalle sattui sopivasti Jaakko Mattilan taidenäyttelyn avajaiset (suosittelen abstraktin taiteen ystäville; inspiroivaa grafiikkaa ja alkydimaalausta!). Lue täältä lisää Lohikäärmeen vuosi-näyttelystä.

Mattilan avajaiset olivat "normaalia suuremmat" ja siitä ihmispaljouden kaaottisuutta oli kiva karata museon yläkertaan, jossa oli esillä Juhani Hakalahden kubistisia teoksia ja toinen näyttely nimeltään AITO - uutta suomalaista korutaidetta ja vaatesuunnittelua. Yläkerta oli ihanan rauhallinen, saimme kulkea siellä miehen kanssa ihan vain kahdestaan - yhdessä kierroksilla käyvän, inspiroituneen mielentilani ja kahviclutchiin sulloutuneen pokkarikameran kanssa.

Kuvat yllä: keksimme, että kirjoitamme aina treffien jälkeen treffilapun täyteen fiiliksiä mitä-missä-milloin-ajatuksella! Vasemmalla treffien asukokonaisuus kirppismekosta ja -neuletakista sekä äidin virkkaamasta huivista ja kahvicluthista. 
Oli ihanaa ehtiä nähdä AITO-näyttely (sulki ovensa tänään) ja saada inspiroivaa kuvamateriaalia. Näyttely koostui siis eri tekijöiden suunnittelemista vaatteista ja koruista sekä niistä otetuista valokuvista.
"Haivenia"-koruja hopealangasta, siimasta ja helmistä / Essi Pullinen.
Mielenkiintoisia vaatteita mm. likaisesta pressusta (valitettavasti ei kuvassa) / Marita Huurinainen.
Between Silence and Explosions-"vaatteet" vasemmalla / Heidi Wikar. Oikeanpuoleisten tekijä ei tiedossani..
"OH REAL - Because I'm worthless" - koruja mm. kierrätysmateriaaleista / Mervi Kurvinen.
Kaulakorut Mervi Kurvisen, alakulman rintaneulat (yhteensä 25 kappaletta!) Tuija Hietasen.
Nämä kauniit viktoriaanihenkiset pitsikaulukset (/Silja Jeskanen-Wehber) olivat ehdottomasti koko näyttelyn hienoimmat! Nämä jäävät kyllä mieleeni, olisin voinut tuijottaa kauluksia koko loppu illan!
Näyttelyiden jälkeen käytiin tietenkin myös Ainoa-museokaupassa. Mukaan tarttui talvinen pinssi.
Museon jälkeen treffit jatkuivat "eleganteilla drinkeillä johonkin kivaan paikkaan" - paitsi, että etukäteen ajateltu kuvio muuttuikin pizzerian mättöaterioiksi ja kahdeksi isoksi tuopiksi. Ei haittaa, vaikka suunnitelmat muuttuivat matkalla, ihana ilta oli silti! En malta odottaa jo ensi kuun kirjetreffejä. Saa nähdä tulisiko sitten vuorostaan minun kirjoittamani treffi-idea toteutettavaksi? Sen näkee helmikuussa!
Kun pizzerian ähky on jo laskeutunut, mättöä voisi jatkaa kylävierailta jääneiltä rääppiäsherkuilla. Kevyttä kasvispiirakkaa (parsakaalia, tomaattia, fetajuustoa, basilikaa ja valkosipulia).
Suolaisen jälkeen jotain vähän makeaa: rahkapiirakka-bravuurini persikoista ja omenoista. Kyllä näillä eväillä odottelee presidenttivaalien tulosta ja blogiarvonnan päättymistä. Aikaa osallistua klo 24 asti!
post signature

3 kommenttia:

  1. Voi että, vaikuttaa kyllä että kivat treffit olivat :) Oon vähän katkera kun oma mies ei innostunut tästä, ei kuulemma ole hänen tyylistään :( Pitää vissiin kirjoitella itselleen lappuja ja treffailla itseään :D

    VastaaPoista
  2. Nyt alkoi tekemään mieli pizzaa :D Pitäsköhän laittaa miehelle viesti, että tuo työpaikalta tullessaan...Piirakka näyttää hyvältä kans. Ihana idea tuo kirjetreffi juttu. Me päästään miehen kanssa ulos ehkä kerran puolessa vuodessa, kun meillä on kaks tenavaa ja sitten kun joku tulee hoitamaan, niin mulla on aina kauhee kiire kotiin lasten luo, kun en ole tottunut olemaan erossa niistä. Pitäs ryhdistäytyä parisuhteen vuoksi :D

    VastaaPoista
  3. Jenni,
    voi, että harmi kuulla ettei miehesi kiinnostunut treffi-ideasta :( ymmärrän kyllä hänen näkökulman, ei se varmasti kiinnosta edes kaikkia naisia..

    Annina,
    Kiitos :) tuo kuulostaa tutulta, vaikka meillä ei vielä ole lapsia. Sama kiire kotiin on kuitenki koirankin takia aina jos on epätavallisen kauan poissa kotoa. Ryhdistäydytään yhdessä parisuhteidemme puolesta, se on sen arvoista! ;)

    VastaaPoista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.