torstai 24. heinäkuuta 2014

Toptip.

Olipas harmistuttavaa ottaa mukamaste käyttöön pikkulaukku, joka ei enää osoittautunutkaan edustuskelpoiseksi. Mitä ihmettä on tapahtunut? Ei ole enää tämä laukku tiptop-kunnossa..! Mistä on ilmestynyt tuo tahra, mihin ovat haihtuneet liimat, miten on kuoresta tullut hapristunut ja niin kovin paperinen?
Lannistava taka-isku. Tämä on ollut paljon käytössä, myös käytettynä sen vuosia sitten ostinkin. Tykkäsin niin kovin laukun kahdesta osiosta ja pienestä sisäkukkarosta, jonka sai neppareilla laukkuun kiinni. Tosin nyt kun katsoo niin olihan tuo pintakin jo saanut vähän elämän jälkiä (yäk). Ehkä se on hyväksyttävä: laukku on palvellut sen mitä on.
Kun ei tahrainen laukku kirpparilla kuitenkaan kaupaksi käy, valitsin laukun poistamiseen vaihtoehto B:n eli sakset. Leikkasin saumoja myöten ja heitin kovikkeen sekä sisävuoren pois. Ja talteen otin puhtaan tekonahan, se varmasti tulee joskus uusiokäyttöön! Kukkaro on vielä täydellisen hyvä, sen säilytän ihan sellaisenaan.
Ja koska olen luvannut itselleni etten haali uusia kierrätysmateriaaleja ilman, että todella teen niistä heti edes jotain pientä, yritin todella lunastaa lupaukseni. Pois leikatuista silpuista tuli lärpäkekorvakorut ja hyvä niin sillä valkoisia koruja minulla on ylipäätään hyvin vähän. Nyt on sitten yksi vaihtoehto lisää.
Kyllä on kuulkaa kevyet korvakorut! Ei paina päätä eikä pistä ihoa. Justiinsa on yksinkertaisuudessaan passelit!

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Viilennysloimi.

Ihanasta helteestä ei saisi pahaa sanaa sanoa, siitä pitäisi nauttia. Mutta entä, jos se ihana lämpö muuttuu ahdistavaksi kuumuudeksi, joka pilaa kaiken tärkeimmän? On ollut ajoittain jo vähän huoli pikkukaverin sietokyvystä. Ulkona tukalaa, sisällä tukalaa, ei taukopäiviä helteestä. Jos oma unenlaatu ja jaksaminen kärsii, niin kyllä se jo koirallakin ottaa koville. Sen näkee jo siitä, että tavallisesti meillä Cora ryömii aina viltin/peiton/vaatteen/ihan minkä vain alle nukkumaan, mutta nyt se omii reporenkana meidän kodin ainoan tuulettimen.
Edellisinä kesinä olen käyttänyt koiralla ihan vain viileän kosteaa pyyhettä "hartioilla". Ongelmana on vain ollut se, ettei pyyhe ole pysynyt "yllä". Joskus myös tulkitsin sen niin, ettei Cora tykännyt kosteasta pyyhkeestä.
Nyt kuitenkin älysin leikata vanhaa äläskelpoista käsipyyhettä pienemmäki ja ommella sen koiran mitoille, ikään kuin hevosen loimen tapaan. Lisäsin eteen solmittavat nauhat (laiskin eikun nopein ratkaisu), jotta pyyhe pysyisi myös yllä, mutta olisi helposti otettavissa myös pois. Ja taas saa miettiä miksei se maailman helpoin ratkaisu tyhmään ongelmaan tullut pieneen mieleen monta kesää sitten? Ehkä se helle todella sulattaa järjenjuoksunkin.
Arvaattekos, että kyllä on nyt koira mielissään, kun pysyy pyyhe mukana myös liikkuessa. Ilman pyyhettä Cora pyöri ahdistuneen oloisena ees taas etsien missä olisi viileintä, mutta nyt pyyhe päällä se väsähti ihan heti sulana lakritsina sohvan nojalle nukkumaan. Kun on koiran olo parempi, hengittää emäntäkin levollisemmin.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Operaatio minimalismi osa 6.

Operaatio kohti minimalismia, matka jatkuu. Nyt pieni ote vaatteiden karsimisesta. Voin kertoa, että vaatekaapin siivous hiostavan helteisenä sunnuntaikesäpäivänä on hikistä hommaa. Ja silti sen tein!
Olen huomannut, että ennen järjestelin vaatteita enemmän. Kun oli walk-in-vaatehuone, ei siinä ollut nopeasti suljettavia ovia, joilla sekasorron olisi saanut pois silmistä. Ja nyt, kun ei meinannut ovet mennä kiinni, oli asialle tehtävä jotain. Olen aiemmin turissut useampaakin otteeseen vaatekaapin siivouksesta (esim. täällä ja täällä), joten en lähde toistamaan itseäni enää, samoilla vanhoilla mennään.
Ja hikoilun ja heilumisen jälkeen kaapiston hengaripuoli on jo selkeästi siistimpi (vielä ei siivouspuhti riittänyt hyllytasojen puolelle) Ja huomaatteko? Siellä on tilaa! Varmaan eka kerta sitten ala-asteen, kun hengarin saa otettua ja laitettua ihan yhdellä kädellä. Vähän turhan paljon on elämästä tuhraantunut aikaa siihen, että on pitänyt sullomalla sulloa hengareita limittäin ajatuksella, että kyllä nämä kymmenen tähän vielä mahtuu..!
Okei, tunnustan. Vähän kyllä huijasin. Hengareiden määrä ei korreloi niissä riippuviin vaatteisiin. Oivalsin, että rekkitilaa säästää, kun niputtaa samankaltaiset vaatteet yhteen. Esim. jos on kolme kapeaa trikoohametta, miksi laittaa jokainen omaan hengariin, kun menevät yhteenkin? Löytyvätkin helpommin, kun eivät ole erikseen.
Sama niputus toimii myös yläosille. Laitoin riippumaan yhteen hengariin kahdet mekot/tunikat. Tällälaillahan säästää rekkimetrejä, kun hengareiden määrä puolittuu!
Ennen vaatehuoneessani oli sisällä lipasto. Nyt on myös vaatekaapissani. Hukkatila käyttöön! Tämä matala laatikosto oli justiinsa sopiva kaapin pohjalle. Nyt on laatikoissa piilossa alus-, yö- ja urheiluvaatteet, hurraa!
Loppukevennyksenä kuva muutaman vuoden takaisesta vaatteiden siivousoperaatiosta. Voi luoja kattokaa tuota määrää!! Ja tuossa ei edes ole kuvassa kaikki vaatteet mitä omistin. Järkyttävää, nuohan riittäisivät pienelle kylälle! Jos laihduttajaa kehoitetaan ottamaan kuvia kehityksen näkemiseksi, niin sama toimii kyllä tässä minimalistisuus-proggiksessa. Tuntuu, että vaatteita on edelleen ihan ahdistukseksi asti, mutta pitkälle ollaan päästy tuosta tilanteesta. Ja matka jatkuu edelleen. Ehkä ne vielä joskus mahtuvat viikattuina ihan vain pienelle nojatuolille?

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Vanutus.

Kuka on kanssani samaa mieltä siitä, että vanulappuputket ovat rumia? Käteviä kyllä, kauniita eivät. Aikaisemmin säilytin vanulappuja erillisessä kipossa, mutta sen siirtyessä muihin työtehtäviin, oli keksittävä sille sijainen.
Näin sellaisen muovisen vanulappujen uudelleen täytettävän telineen jossain kaupassa (apua, missä?? tahdon ostaa sen!!) ja kunnes eksyn sen luo uudelleen, replikoin telineen itse tästä vanutuppojen muovirasiasta.
Ideana on kannellinen ja aukollinen säilytin. Ts. leikkasin kyljen auki ja teippasin koristetta kylkeen. Done.
Toimii kuin bussin vessa! Ei ihan siis niinkuin pitäisi, mutta sinnepäin. Hökötys kävi liian kevyeksi, jolloin lappujen ulosveto ei toimi sujuvasti. Laitoin kylppärissä painavamman putelin päälle niin kansi pysyy kiinni ja lappujen ottaminen helpottui. Tällä mennään jahka löydän sen kaupan hienomman version!

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Pikkumusta.

Ei mene kesää ilman uutta juhlamekkoa. Ensin päätin, että kerrankin mennään juhliin vanhalla mekolla, mutta sitten yhtään yllättymättä muutinkin mieleni. Jokaisen naisen vaatekaappiin kuulemma pitäisi kuulua vähintään yksi pikkumustamekko. Minulta sellainen puuttui. Sieltä puuttui myös jokajuhlanmekko, jota voi pitää missä vain, miten vain. Mekko, joka ei rypisty reissussa eikä istuessa. Mekko, jossa on kuitenkin jokin pieni juttu. Ja mekko, joka on ennen kaikkea mukava päällä. Nämä kaikki kriteerit päätin yhdistää yhteen mekkoon, pikkumustaan.
Ja tämmöttinen siitä tuli. Mekko on mahtava, koska sitä ei tarvitse silittää eikä sen läpi näy, joten alle ei tarvitse alusmekkoa. Mekossa on myös "se jokin pieni juttu", kaksinkin juttua. Ensin mietin taskujen tekemistä, mutta sitten päädyinkin yhteen isoon koristelaskokseen ja satiinikanttauksiin hihansuissa ja pääntiessä.

(Jännä muuten kuinka mekko näytti puolet ajasta ihan siniseltä. Kun kolmas ihminen kysyi onkos mekko musta vai tummansininen, piti ihan pysähtyä miettimään, että erehdyinkö sittenkin pikkusiniseenmekkoon?)
Ja vaikka kangas on polyesteriä-tai-jotain-sekoitetta, ei se ollutkaan koko aikaa niin hiostava päällä kuin pelkäsin. Malli on kuitenkin väljä ja ilman vyötä mekko oli yllä entistä ilmavampi. Väljyys salli myös nopean ompelun ilman vetoketjun lisäämistä! Todettakoon myös, että mekolle ei paljoa hintaa kertynyt. Kangas oli Eurokankaan alesta 3e/m. Lisätty kanttinauha nosti hintaa, mutta loppusumma silti pysyi naurettavan alhaisena, heittämällä alle kympin!
Pisteenä iin päällä vielä itsetehdyt korut. Näissäkin tavoitteena oli yksinkertaisuus ja monikäyttöisyys. Päädyin pisaraketju-korviksiin ja kahteen sormukseen. Oli vain yksi sormuspohja, mutta tahdoin kaksi sormusta. Ratkaisuna oli käyttää toinen pohja koristekiveen ja pistää helmi avattuun ja taivutettuun metallirenkaaseen pyörimään. Tuosta helmi-sormuksesta tuli nyt kyllä ihan ehdoton uusi lemppari. Pieni stressilelu. Ihan helmi juttu.