keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Merde il pleut.

Harmaat sadepäivät tylsiä. Sateenvarjot ovat tylsiä. Mustat sateenvarjot harmaana sadepäivänä ovat erittäin tylsiä.

Vaan ei enää! Tein omasta mustasta varjostani hiukan hauskemman. Se ei paljoa vaatinut ja sadekin harmittaa vähemmän.
Merde il pleut - se on ranskaa (alunperin vastaavia olen nähnyt mm. Amazonissa myynnissä, alkuperäistä varjon valmistajaa en tiedä.) ja mietin, että olisiko laittanut samasta tekstistä englanniksi käännöksen shit it's raining, mutta ranskaksi tuo on hauskempi niin ei ihan jokainen vastaantuleva ymmärrä sanomaa.

Tekstin tein hiukan vedellä ohennetulla valkoisella akryylimaalilla. Vapaalla kädellä sivelsin ja pyrin tekemään mahdollisimman ohuita kerroksia. Akryyli kestää kyllä pinnassa, se ei lähde sateella pois.
No niin sade, antaa sataa, minä en kastu! Sanooko muuten joku sateenvarjoa sontikaksi?  Minä sanon, että satikka. Sitä sanotaan usein muka oudoksi sanaksi. Onko teillä muita lempinimiä sateenvarjolle?

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Superhelppo rannetasku avaimelle.

Mies tuskaili, että tarttis paikan avaimelle, kun ei ollut vaatteissa taskuja. No, oota mä teen sulle taskun! Ja sen taskun tekemiseen ei mennyt minuuttia enempää aikaa! Näyttää vähän ns. hikirannekkeelta eikä päälle edes näe, että siellähän on piilossa avain. Kätevää eikö?

Nopea homma ja mitä parasta, sen voi tehdä kuka vain myös ilman ompelemista. Ihan myös kierrättäen.
Itse tein rannekkeen kahdesta hiharesorista, jota yhdistin yhdeksi pötköksi oikeat puolet vastakkain (joustavalla suoralla ompeleella). Mutta tämän putken voisi myös ommella pienestä resoripalasta tai mistä vain joustavasta putkesta. Voisi myös leikata taskun vaikka hiusdonitsin lailla vanhasta, pestystä sukanvarresta. Pääasia on, että putki on helppo sujauttaa ranteeseen, mutta on jämäkkä ranteessa ilman, että se liikkuu tai rullautuu kasaan.

Ja näin sitä käytetään (putken voi mielessään jakaa neljään): taita ensin toinen pää kohti keskustaa ja pujota ranteeseen. Sujauta avain käänteeseen. Käännä myös toinen pää kohti keskustaa ja kaksinkertaisena avaimen päälle. Kierrä avain mukavaan kohtaan ettei se paina rannetta. Kuvassa alla avain ranteen alapuolella.
Helppoa eikö? Sopii hyvin vaikka lenkkeilijälle, joka ei tarvitse mukaansa mitään muuta kuin avaimen. Tai sinne salille, kun kamat jää kaappiin, mutta kaapin avain pitäisi pysyä mukana tallessa.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Paperista Groot.

"I am Groot." Ne, jotka tietävät Guardians of the Galaxy -supersankarielokuvan, tunnistavat mistä on kyse. (Muut saavat luvan katsoa elokuvan - se on aika hyvä!) Tein siis baby grootin paperista. Kokonaan paperista. Ja paperiliimasta ja muutamista pikkukivistä (meni painoksi).

Ja se miksi tämän tein on ystävän synttärit ja tahdoin jotain pientä ja pöhköä hänelle viedä. Joskus aikoja sitten, kun puhuttiin supersankareista, hahmoista ja mistä lie, ystäväni sanoi, että haluaisi Grootin itselleen (hänellä on muitakin figuureja ja sen sellaisia). Se jäi mieleeni ja etsin kuukkelista miten Grootin voisi toteuttaa. Mietin virkaten vai massasta muotoillen, kunnes huomasin paperiversion. Kokoaminen näytti tuhottoman pitkältä ja vaikealta, mutta... challenge accepted!
 Printtasin ohjeet ja osat (täältä: Dancing Groot Papercraft) ja rupesin hommiin. Kuvalliset ja selkeät ohjeet auttoivat kokoamista. Pari hankalaa ai-siis-häh-kohtaa oli, mutta niistäkin selvisi, kun vain vähän pähkäili.

Lähes 30 osaa ja lähes kolme tuntia myöhemmin se on valmis täydessä 22 cm korkeudessaan! Ja se vähän tanssii huojuu, kun ruukun vivusta liikuttaa. Sisällä on siis pieni liikemekanismi. Ja pää pomppii hiukan bobblehead-tyyliin!
Epäilin onnistuuko Grootin teko ja pysyykö se miten ehjänä, joten tein sille kaveriksi pienen kestävämmän ja  käytännöllisemmän Grootin synttärimuistoksi. Se on jääkaappimagneetti kutistemuovista.
Magneetille tein tulitikkumaisen vetolaatikon. Kääräsin magneetin pilkulliseen kahviservettiin (paketointi on hyvä tapa käyttää jäljelle jääneet jämäservetit pois) ja koristin laatikon nauhoilla.
Itse paperi-Grootin pakkaaminen olikin vähän haastavampaa. Kikkailin sille edestä avattavan laatikon, jossa se seisoo paperilla tuettuna. Pikkuboxin sijoitin myös lahjapaketin sisälle yllätyksen yllätykseksi. Ohitin myös lahjapaperinarut ja tein jälleen (jämäpapereista) paperirusetin paketin päälle. Söpöä ja helppoa!

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Linssistä lintu (+arvonnan voittajat).

Kesä on parhaimmillaan ja arvatkaapas mitä matskua löytyy yllättävän paljon kadun varsilta tippuneena ja/tai hajonneena? Jotain sellaista mistä tämäkin kierrätyskoru on valmistettu! Kuka arvaa mistä?
Se on aurinkolasien linssi! Arskoja on oikeasti tosi paljon maassa. Jopa pelkkinä linsseinä. Yksi niistä pääsi kaulakoruksi (ja jopa 100 uutta kierrätysideaa -lehden kanteen!). Tuo lintukin on kierrätetty. Leikkasin sen ostoskuitin toiselta puolelta. Eikö ole aika sievä? Liimalakkasin linnun ja kiinnitin linssiin taakse riipustaustan - helposti valmista!

Kuvien liimaamisen lisäksi linssiä voisi koristaa monin erin tavoin. Maalaamalla, päällystämällä, liimaamalla koristeita. Jotkut heijastavat linssit voisivat olla aika makean minimalistisia ihan sellaisenaan.
Tämä linssistä koru -idea oli siis yksi 100 uutta kierrätysideaa -erikoisjulkaisun sadasta kierrätysideasta. Ja ko. julkaisun voittivat arvonnassani Mari, tttintti ja Maria! Voittajiin on otettu yhteyttä.
Oli myös mielenkiintoista lukea vastauksianne arvontaan. Kysyin mitä materiaalia kierrätät mieluiten tai mistä materiaalista toivoisit saavasi lisää ideoita. Tosi yllättäviäkin vastauksia! Laitan monta ideaa muhimaan, josko pystyisin uutta inspiraatioa ja uusia ideoita keksimään ns. toivemateriaaleille..

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja onnea voittajille! Ideoita ja inspiraatiota luvassa!

Tykkää ja seuraa Kauneimmat Askartelut -lehteä myös Facebookissa ja Instagramissa @kauneimmataskartelut 
#kauneimmataskartelut #100uuttakierrätysideaa


maanantai 10. heinäkuuta 2017

T-paidat kahdella tapaa.

Oulun kaduilla on kävellyt vastaan paljon t-paitoja, joissa on pääntiessä risteävät nauhat. Oi, minäkin tahdon, ajattelin. Mutta myöhässä taas oltiin näissä vaatehankinnoissa, joko kokoja ei löytynyt, pääntie oli minulle aivan liian syvä tai paita ei muuten istunut lainkaan. Uhmata piti, ei sitten, tehdään sekin sitten itse!

Ja niin sen tein. Kahdella tapaa. Ensin helposti ja sitten vähän haastavammasti.
Helppo & nopea:

Kun ei valmista löytynyt, ostin tavallisen t-paidan (ei ollut kotona valmiina v-pääntiellä) ja kotona otin valmiit kangasnauhapätkät (toisin sanoen jotkut vanhat mekon satiiniolkaimet) ja ompelin ne pääntiehen kiinni.
Nauhojen paikat kannattaa kokeilla tarkkaan. Ylemmäs vai alemmas? Iso risti vai pieni risti? Paikkojen lisäksi on hyvä monta kertaa tsekata nauhojen pituus. Pitää olla just hyvä ettei päällä lörpötä tai kiristä pääntietä.
Haastavampi & hitaampi:

Ompelin myös ristinauhoilla toisen t-paidan alusta asti itse! Vähän väljempänä ja pidempänä mallina hillityimmillä nauhoilla.
T-paidankin voi tunikan tyyliin ommella ihan vain kahdesta kappaleesta. Ei tule hihakappaleita erikseen, mutta on kuitenkin vähän hihaa olkapäiden yli. Leikkasin mallin väljän t-paidan mukaan. Tein myös ison symmetrisen v-pääntien eteen ja taakse - voisi siis periaatteessa pistää nauhat myös selän puolelle! Hihoihin, pääntiehen ja helmaan ompelin kankaan reunasta kapeat kaitaleet. Ilman kaitaleita tuskin olisin saanut tuohon kankaaseen hyviä käänteitä. Kaitaleet oli helppo ommella (kaksi suoraa ommelta suikaleen päältä, ks. kaitaleista tästä mekko-ohjeestani) ja ne varmistavat, etteivät reunat lähde rullaantumaan.
Aika hyvät sanoisin - vaikka nyt itse teinkin. Tällä on hyvä aloittaa tämä viikko!

PSST! Muista myös osallistua arvontaan! Osallistumisaikaa vielä tänään ja huomenna. 
Kolme voittaa 100 uutta kierrätysideaa -erikoisjulkaisun!