torstai 25. toukokuuta 2017

Teippirullasta rasia (+tutoriaali).

Askartelupaskartelusta illan inspiraatio! Into iski ja toteutin sen tuloksena tuli kaksi kannellista rasiaa. Ne ovat teippirullista!
Kansi ei ole pelkkä läpyskä, se istuu kuin nakutettu paikallaan. Pikkuisesta lenksusta on helppo nostaa se pois paikoiltaan.

Ja miten rasian tein? Se on niiiiiiin helppoa. Katsokaas vaikka tästä tutoriaalista:
Mitä tarvitset? Tyhjän, ison teippurullan (tai vaikka pätkäistyn pahviputken), paksua pahvia, kynän, sakset, askarteluliimaa, paksun neulan, pätkän narua tai nyöriä ja jotain millä päällystää rasia. Näissä rasioissa käytin sisustuskontaktimuovia, mutta hyvin voisi myös liimata mitä vain paperia päälle.
Ja näin sen teet: 1. Piirrä teippirullan mukaan ympyröitä, kaksi ulkopuolelta ja yhden rullan sisämitan mukaan. 2. Leikkaa ympyrät. 3. Liimaa pieni ympyrä toisen ison ympyrän keskelle. Aseta painon alle kuivumaan. Liimaa toinen isoista ympyröistä teippirullan pohjaksi. Anna kuivua. 4. Kokeile kantta paikalleen. Siisti saksilla tarvittaessa reunoja. Älä jätä rösöjä. 5. Puhko neulalla kannen keskelle reikä. Päällystä kansi ja rasian ulkopuoli, tahtoessasi myös rasian pohja. Pujota naru tai nyöri kanteen alakautta päälle ja takaisin alapuolelle. Solmi kannen sisäpuolelle solmu ja liimaa solmu kantta vasten. Anna kuivua.
Rasia menee säilytyskotelona, mutta myös vaikkapa lahjarasiana. Lahjakotelona on hyvä päällystää myös teippirullan sisäpuoli, jos siinä on teippifirman rumia tekstejä. Jos itse antaisin lahjan teippirullarasiassa, asettaisin sisälle pumpulipedin tai pujottaisin korvikset taustapahviin ja käärisin hiekan rypistettyä silkkipaperia ympärille.
Nämä rasiat jäävät itselle ihan käyttöön. Rasioita tarvitsee aina, varsinkin kaikelle pienelle askartelusälälle. Nämä voi muuten ohuen kansilenksun ansioista pistää myös päällekkäin! Lenksu oli kiva veto, kun ensin ajattelin liimaavani kanteen isot puuhelmet, joka varmasti näyttäisi myös kivalta, mutta silloin ei voisi pinota päällekkäin.
Näyttää kivalta! Tuli käytettyä tyhjiin teippiruulliin jämäkontaktia ja jämänarua. Pahvikin oli pahvienkeruulootasta takaisin vedettyä. Kaiken kaikkiaan siis alusta loppuun kierrätettyä askartelua!

maanantai 22. toukokuuta 2017

Betonitarjotin.

Parvekkeella on hyvä olla apurina tarjotin. Saa kuskattua astioita tai saa vakautta sohvatyynylle. On myös hyvä, jos se ei ois ihan susiruma. Nätti, sievä ja ehjäkin vielä. Tämä ei oo. Kuvio on ihan kiva, tykkään kukista, mutta värit ovat liian retrot. Ja onhan tuossa repäisykulmakin reunassa valmiina..

Mietin, että millä sitä tarjottimen vielä päällystäisi. Kun veti tämän hyllypaperin pois, alta paljastai vihreä servettipäällystys. Kääk. En sitä muistanutkaan. Pinta jäi rosolle kuin kallio konsanaan. Siinä ei paperipäällystykset enää auta.
Mutta entäs betoniefektipasta? Sillä saa rosot piiloon ja kivan harmaan pinnan tilalle. Purkissakin oli just sopivasti pastaa jäljellä. Vähän oli jo kuivunutta, joten oli hyväkin, että hoksasin ottaa sen käyttöön. Muuten olisi purkkiinsa jäänyt.
Tarjottimesta tuli taas asteen sievempi. Toiselta puoleltaan se on ihan alkuperäinen, mitä nyt naarmujen peitossa. 
Alkaa vain olla parveke hiukan liiankin harmaa, ainoa väriläiskä parveketyynyjen lisäksi on tämä pöhkö tonttu. Dyykkasin sen muuttotyhjennetystä toimistosta itselleni. Ei mennyt tonttu kaatopaikalle, se muutti meille!

// Parveketyynyjen itsetehdyillä leimasimilla tehdyt kaktus-, mansikka-, kirsikka- ja vesimeloniprintit esitelty tässä postauksessa.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Posliinitussilla tussattua.

Posliinitussi on mahtava keksintö. Olen hehkuttanut sitä ennenkin ja vielä yhden (ja varmasti monen tulevan) postauksen verran. Joskus aikoinaan ostin posliinimaalia. Se oli kylmiltään ilman posliinimaalauksen oppeja todella vaikea hallita. Sitten törmäsin tussiin ja voi mikä helppous koitti! Posliinimaalia tussissa, ei enää vaikeita pensselityöskentelyitä, sotkuja ja nopeasti tönkköön kuivuvaa maalia.

Tämä GP marker (Fantasy Colour Black) tussi on kestänyt vuosia - postausvaklailulla ainakin viisi vuotta. Moneen on käytetty ja hyvänä on pysynyt kuivumatta. Aina tuntuu, että joko se nyt loppuu, mutta ei, sehän tuntuu ehtymättömältä säiliöltä!

Pähkinänkuoressa maali toimii näin: pumpataan ja piirretään posliinille tai lasille. Valmiina pistetään kylmään sähköuuniin. Pistetään uuni päälle ja ohjeen mukaan paistetaan eli kovetetaan maali. Maali kestää oikein kovetettuna tiskikonepesun.
Tällaisiaä kuppeja olen tehnyt vuosien varrella. Aika monta kahvikuppia on myös mennyt lahjaksi!

1/ Mr. Spock -muki miehelle 2/ Kirjainmuki ystävälle 3/ Muki miehelle 4/ Peltipurkin ja rikkoontuneen mukin koristelu A-kirjaimilla 5/ Viiksi- ja pusuhuuli-mukit pariskunnalle
Omasta mielestäni yksi hauskimmista posliinimaalitussailuistani on vesipullon H20-merkki. Tykkään myös pienistä muro-/jälkkärikulhoista. Ne ovat lähes päivittäisessä käytössä. Yksi kivoimmista lahjaksi tehdyistä tussailuista on puolestaan riikinkukko-aiheiset isot tarjoilulautaset.

1/ H20-lasipullo 2/ Pikkukuppien reunuskoristelu 3/ Lahjaksi isot tarjoilulautaset 4/ Pieni hymykuppi
Nyt uusimpia tussailuja ovat nämä kupit ja lautaset. Tein ne osaksi Kauneimmat Askartelut -lehden (nro 2/17; nyt myynnissä oleva) askartelijan maalit -kokonaisuutta. Panda-kasvoinen kuppi on aika hauska, eikö?
Herkullista perjantaita!

torstai 18. toukokuuta 2017

Kesän odotukseen päähineet.

Aina välillä tulee aikoja, kun sitä erkaantuu ompelukoneesta. Ensin ei tee mieli ja sitten kun tekee, ompelukynnys tuntuu kovin korkealta. Nyt tuli sellainen taas vastaan. Päätin, että hitot siitä. Lähdetään liikkeelle jostain pienestä.

Se pieni oli jostain missä ei juuri voi mennä pieleen. Tein siis trikoopipon ihan kaavasta (kun en vanhaakaan piposta otettua malliani mistään löytänyt). Ohje ja kaava: PaaPiin kaavakirjasta lapsille (Anniina Isokangas ja Paula Isopahkola, Tammi 2017). Kaavakirja on lasten vaatteista nimensä mukaisesti, mutta joukosta löytyy myös parisen aikuisten kaavaa pipokokojen lisäksi.
Ja tulihan siitä ihan passeli kesäpipo. Tai pipo kesän odotteluun. Kun korviin ja päähän sattuu pienikin tuuli, on sitä pipsaa pidettävä päässä. Edellinen ihan vastaava piponi oli jo vähän paksun oloinen, joten ihan trikoiselle oli tarvetta.
Käytin todella ohutta trikoota. Oli sopivan kokoinen jämä ja kaksinkertaisena juuri sopiva. Hyvin joustava ja erittäin hyvin kasaan menevä. Voi sulloa pieneenkin taskuun mukaan! Mahtavaa.
Ja kun pipo onnistui ja ompelun kynnys oli ylitetty, jatkoin siihen mitä ensin oli mielessä: uusi pääpanta - koska kaikki vanhat saivat viime syksynä lähtöpassit. Oli nukkasta, oli löysäksi löystynyttä ja muuten vaan jo maun muuttanutta pantaa. Nyt tämä uusin on kaksinkertainen putki, joka kiertää edestä solmulle. Liioskohdat ompelin piilopistoin kiinni, ei tarvitse asetella kankaita vaan voi suoraan vetaista päähän. Kangas on revenneistä leggareista. Sai lahkeet hyvään kierrätykseen!
Ehkä näillä kahdella nyt pärjää kesään. Lämpö todella antaa odotuttaa itseään tänä vuonna. Kelle voi valittaa, että kesä kiusaa meitä? Kesä olet myöhässä, ala tulla jo!

tiistai 16. toukokuuta 2017

Valepesä (+ virkkausohje).

Kässäpiirien uusin villitys: virkatut ampiaispesät! Kun muutkin niin sitten minäkin.

Tai kai se oli hitti jo viime keväänä, jälkijunassa hiissataan yhdellä möllykkäpesällä - katso helppo ohje postauksen lopusta. Onhan noita muitakin ohjeita yhtä monta mitä versioitakin on.. Mutta moni niistä on ihan pallo tai jokin ihan superpieni ohuella langalla. Tämä on vähän rouheampi ja valmistuu jämälangoista aloittelijallakin alle puolen tunnin.

Ja niin miksi ihmeessä valepesä? Niille, jotka eivät ole törmänneet vielä valepesiin tänä keväänä tai aiemmin niin kyse on siitä, että se ehkäisi oikean ampiaispesän ilmestymistä epätoivottuun paikkaan. Ampiaiset ilmeisesti lähettävät alkukesästä tutkija-ampiaisia, jotka etsivät pesän rakennuspaikkaa. Siellä missä on jo pesä, ei uutta tule. Ei edes hylätylle sellaiselle.
Ja vaikka meillä ei ole vaaraa siitä, että pesää tulisi (lasitettu parveke), tein pesän silti. Ihan vain testiksi estäisikö se ampiaisten tuloa ylipäätään parvekkeelle. Parveke ikkunoineen on meillä auki käytännössä toukokuusta syyskuuhun, joten satunnaisesti niitä amppareita puskee sisään. Joskus se yksinkin on liikaa, jos sattuu pistämään.. sama se itselle, mutta entäs koira, joka yrittää aina syödä sisälle tulevat pörriäiset kärpäsestä lähtien!
Joten siellä se oven vieressä nyt roikkuu merkiksi, että meille ei kannata tulla. Jos vaikka toimisi. Näyttää ihan hauskalta.
Tee-se-itse: Kestävä ja helppo valepesä ampiaisille

Tarvikkeet: Harmaansävyisiä lankoja (itsellä tuplalankana kolmea eri sävyä), virkkuukoukku nro 6, sakset, täytteeksi sanomalehtipaperia (haisee kuulemma just oikealle pesälle ampiaisen hajuaistiin)

Virkkaa näin: Tee taikasilmukkaan 9 kiinteää silmukkaa (ks). Yhdistä piilosilmukalla ensimmäiseen s:aan. 2-3. krs: Tee *1 ks, 2 ks seuraavaan s:aan*, toista *-* kierros loppuun. 4. krs: Tee *1 ks, 1 ks, 1 ks, 2 ks seuraavaan s:aan*, toista *-* kierros loppuun. 5-10. krs: 1 ks jokaiseen. 11. krs: *1 ks, 2 s yhteen ks:lla*, toista *-* kierros loppuun. 12. krs: *2 s yhteen ks:lla*. 13. krs: 1 ks jokaiseen. Päättele. Viimeistely: Alas jää pieni aukko, josta saa survottua rutattua paperisuiroa sisään. Täytä suht täyteen. Muotoile. Virkkaa ja pujota ripustuslenkki.

Onko jollakin kokemusta viime kesän pesästä? Tuliko amppareita?