lauantai 20. joulukuuta 2014

Joulutikkareista litkua.

Tässäpä olisi vähän erilaisia tonttuja! Värit muistuttavat saippuaa, mutta ne ovat tonttuja nimeltä Candy Cane Vodka.
Laitoin parisen päivää sitten joulutikkareita (candy canes, mikä niiden oikea suomenkielinen nimi on? Kutsun niitä vain joulutikkareiksi..) murskattuna pikkuisiin vodkapulloihin. Aika äkkiä ne liukenivat! Otin kuvan noin vartin jälkeen. Parin tunnin päästä väri oli jo aika tasainen.

(Kaada eka vähän vodkaa pois ja paloittele parin cm pätkiksi. Yhteen pulloon taisin laittaa puolitoista tikkaria. Ravistele välillä ettei pätkät jämähdä pohjaan kiinni.) Idea täältä: ScaryMommy: Candy Flavored Vodka.

Lopuksi koristelin pullot kokonaisilla joulutikkareilla, pahviläpysköillä ja tonttu-parta-combolla. Ihan yleisliimalla kiinnitin huopapalat pullon korkin yläreunaan. Hyvin pysyvät kiinni korkkia avatessakin.
Nämä tontut tein tämän vuoden vikoihin pikkujouluihin pitämäni kilpailun palkinnoiksi. Kivat pikkuiset yllärit voittajille. Mausta en tiedä, kun en ole huikkaa näistä ottanut, mutta maunkin uhalla..ovat ne ainakin hauskat ja odottomattomat!

Vinkki: tässä olisi vielä sopivasti aikaa tehdä karkkivodkaa vaikka jouluviemisiksi - mutta vain jos ikää riittää.

perjantai 19. joulukuuta 2014

Valkoiset tontut.

Tämä tonttu on vuodesta toiseen lojunut joulukoristelaatikon pohjalla. Vähän on jo reppana, milloin lie olen sen tehnyt, joskus ala-asteen alkutaipaleella? Hassua kuinka joskus sitä säilyttää jotain vain sen takia, että on tehnyt sen lapsena - vaikka tietää, ettei koskaan tule laittamaan sitä esille mihinkään. Nyt oli tontun aika sanoa heihei ja moimoi modernisoitumiselle. (Ei huolta niille, joiden mielestä lapsuuden koristuksiin ei pitäisi kajota. On mulla vielä pari edelleen käyttökelpoista lapsuuden joulu-askartelua tallessa, kuten kerhotätin luona tehty tonttunen, joka on siirtynyt varmuuden vuoksi muistojen laatikkoon pysyäkseen paremmassa tallessa.)
Ja kokovalkoinen siitä sitten tuli (ei taida olla lainkaan yllättävää). Pelkistetympi lakki ja silmät piiloon. Kaulahuivin ja vyön lisäsin pakon myötä, kun edelliset punaset koristeet eivät lähteneet kunnolla pois ja jollain oli niiden jäljet peitettävä.
Sitten tahdoin lisää tonttuja. Tontulle pitää olla kavereita! En muista mihin tyyräsin massapallot, joten tartuin sitten näihin isoihin puuhelmiin.
Maalia päälle ja helmet päällekkäin. Ja sitten totesin. Oho. Hupsista, nämähän on ihan kuin Aarikan klassiset puutontut! Ei ollut tarkoitus niitä kopioida, mutta niiden näköisiä niistä kuitenkin tuli. Samaan hengen vetoon sitten jätin toiselta tontulta kaulahuivin pois ja laitoin tilalle metallilangasta ja helmistä kaulakorun - niin kuin sillä mielestäni yhdellä kivoimmalla Aarikan tontulla on. Että jos alintajunta tahtoo tehdä tee-se-itse-versioita-Aarikasta niin tehdään sitten.
Semmoinen tonttuperjantai. Tässähän voisi vaikka tehdä lisää tonttuja. Tai kuusenkoristeita. Tai tonttuja kuusenkoristeiksi! Nämä helmitontut ainakin olisivat tosi somat kuusessa!

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Vaatteiden vaihtopäivät.

Kävin jokunen aika sitten vaatteiden vaihtopäivillä. Viime vuonna käynti tuotti monta diy-postausta (osa 1 / osa 2 / osa 3), mutta nyt kävi toisin. Voisiko sanoa, että joko bongasin liian hyvää tavaraa (joille ei tarvitse tehdä juurikaan mitään) tai juttuja, joille en aio tehdä vielä mitään (no kun joululahjat). En siis ajatellut postaavani ollenkaan vaihtopäivistä, mutta paremman puutteessa postaanpas silti, vaikka se vähän tylsää onkin.
Ekaksi lempparilöydöt: valkoinen, hiaton ja pitkähelmainen pusero (liian suuri, pitää vähän pienentää), kaksi huivia (pääsivät pesun jälkeen suoraan käyttöön) ja Mangon "hiukan kimmeltävä", löysänmallinen paita, jossa en ole ainakaan vielä huomannut mitään vikaa. Se on i h a n a.
Sitten vähemmän lemppari: neulebaskeri. En kyllä tykkää baskereista, mutta ajattelin silti totutella. Tämä on suht hyväkuntoinen ja varmasti lämmin - neuletta kaksinkerroin, joten kyllä pitäisi järjen päässä lämpimänä pakkasillakin. Pistinkin vasta vanhoja pipoja pois, joten baskeri tuli ihan hyvään saumaan.
Läpikuultava sifonkipusero, kellohelmainen kesähame ja tuleva trikoinen kesämekko. Melko hyviä sellaisenaan, mutta vähän kesäisiä, joten laitoin suoraan pesun jälkeen kesävaatteiden laatikkoon odottelemaan.
Nämä kaksi jäi mietintään paremmalle ajalle. Näissä on kummassakin aika kiva pääntie, mutta toinen on ihan liian pitkä (helma roikkuu pohkeessa, ei hyvä), toinen taas aivan liian lyhyt (napa näkyy, ei hyvä). Jotain on siis niille tehtävä.
Kotona tajusin, että toin mukanani vahingossa kaksi vikatikkiä. Sekä tuubitoppi ja trikoomekko osottautuivat mittasuhteiltaan ihan kummallisiksi. Joko vien ne eteenpäin kierrärille tai laitan ne trikoomatskuksi..
Tämä mokkatakki on ainut, jonka jo heti kotona silppusin paloiksi. Tajusin heti takin nähdessäni, että tuostahan saan tarvitsemaani materiaalia pariin joululahjaan..! Vielä en voi kertoa mitä tein, joten mokkatakki esittäytyy siis uusissa muodoissaan uudelleen joulun jälkeen.
Tämäkin hilekasa saa jäädä vielä mysteeri-projektiksi. Tiedän täsmälleen miten mekon muokkaan ja mitä varten sen teen!
Pisteenä iin päälle: Forrest Gump. Yksi lempparileffoistani, miksei myös yksi lempparikirjoistani? 20 vuotta vanha kirja ja edelleen hyvässä kunnossa. Poistin vain tahmasen (yäk) paperikannen. Pistin nauhan ympäri sen takia, koska tahdon säästää kirjan joulupäivien lukemiseksi. Vain lahjaksi naamioimalla pystyn varmistamaan, etten olisi jo alusta lukenut "ihanvaanvähän".. Että kiitos vain PekkaplusJaana, kirja on päässyt uudestaan kuusen alle odottelemaan jouluaattoa.
Ihan hyvät vaihtopäivät olivat. Ja sanottakoon vielä, että kyllä minäkin kassillisen sinne vein muiden otettavaksi, en vain tuonut "uutta" kotiin. Pussi meni, pussi tuli..sehän on niin kuin plusmiinusnolla, eikö?

maanantai 15. joulukuuta 2014

Joululahjoja tuntemattomille.

Etenkin näin joulunaikaan on tärkeää muistaa myös niitä, joilla on syystä tai toisesta elämässä vaikeaa. Niitä, jotka tahtoisivat viettää joulua, mutta eivät siihen ilman apua pysty. Minä päätin kantaa korteni kekoon ja halusin antaa jouluiloa kahdelle minulle tuntemattomalle perheelle. Heille oli jo menossa ruoka-apua, joten päädyin yllätyslahjoihin. Ja koska teenhän omalle perheelle paketit itse, myös nämä lahjoitukset tein itse. Aika riskaabelia peliä, kun saajista ei tiennyt juuri mitään iän ja sukupuolen lisäksi, mutta meni metsään tai ei, tällaiset itsetehdyt joulupaketit perheille kääräsin paperiin:
Perhe 1: vanhemmat ja neljä lasta (4-12v). Laitoin kaikille lapsille omat pienet paketit. Pienelle pojalle tein (sieltämissäaitaonmatalin) onesize-koolla supersankari-viitan ja naamion. Pikkusisko sai samaan henkeen keijutytön varusteet eli tyllihenkisen pitsi- ja sifonkihameen, huiskun/sauvan/mikätuonyton ja keijusiivet. Noita siiviä mietin kauan, että mistä saan sellaiset postin kestävät ja kevyet tehtyä..ratkaisuna oli paksu muovitasku, jonka leikkasin, koristelin ja laskostin siiviksi. Lopuksi lenksut käsille ja sehän oli siinä!
Vanhemmalle pojalle ompelin kääntöpuoleisen trikoopipon ja lisukkeeksi nahasta piikin muotoisen avaimenperän/reppukoristeen. Perheen vanhempi tyär saa minulta karkkipaperista Marianne-pussukan, jonka sisältä löytyy kukka- ja perhoskuvioinen riipus (mutta mihin se meni piiloon, kun ei kuvassa näy!!).

Näiden lisäksi kokosin ns. koko perheen olympialaiset-kisapaketin. Toisin sanoen, kirjotin ohjeet ja loin kuuden lajin pikkukisan, jonka perhe voi pelata kahteen joukkueeseen jakautuneena. Lajeista saa pisteitä ja voittajajoukkue saa palkinnoksi mukana tulleen ylläripaketin (eli suklaapatukkapussin). Ajattelin, että se voisi olla kiva lisä. Jouluna perheen yhdessä tekeminen ja oleminen on tärkeää, niistä ne rakkaimmat lapsuuden joulumuistot tulevat, ei lahjoista ja yltäkylläisestä syömisestä.

Leikkimielisen olympialaisten lajeiksi laitoin seuraavat minikisat: 
- tulitikun pituusheitto (eli vuorotellen tikkua heitetään ja pisimmälle heittänyt joukkue voittaa)
- mediabingo (eli normaali bingo, perhe pistää telkkarin päälle ja bongaa taulukkoon määrättyjä asioita, 
esimerkiksi tummahiuksisen miehen, auringon, talon, auton, minkä tahansa eläimen..nopein bingon saava joukke voittaa)
- riisiviesti (eli riisin kuljetusta lusikalla kupista toiseen ja takaisin viestinä, nopein joukkue voittaa)
- ilmapallon pomputus (eli ilmapallon pitäminen ilmassa ilman lattialle tippumista, ketterin joukkue voittaa)
- nauramattomuuskisa (eli joukkueet pyrkivät olemaan nauramatta pisimpään, vaikka toiset yrittäisivät naurattaa)
- pujottelu (eli viestinä joustavan lenkin läpi itsensä pujottelu "spedetyyliin", nopein joukkue voittaa)
Perhe 2: pariskunta. Vaimo toivoi lahjaksi yöpaitaa ja sellaisen hänelle päätin antaa. Koko oli tiedossa, mutta mallista ja mieltymyksistä ei mitään tietoa. Yritin kovin harkita oikean paitulin ostamista, mutta apua, kuinka olisin voinut päättää minkä valitsen? Yöpaita tuntui kovin henkilökohtaiselta. En tiedä miksi siis kaiken sen epäröinnin jälkeen päädyin ottamaan printittömän mallin räpsäkän makeassa värissä..onhan tuo aika mielipiteitä jakava väri..! Mutta se puhutteli ja päätin rohkeasti kuunnella sitä. Ja heitin vielä riskikertoimen tuplaksi lisäämällä päälle oranssin puhekuplan ja mustalla sekä hopealla maalasin vielä hyvää yötä-tekstin. Tämä saattaa olla todella huono tai sitten todella hyvä, ha!

Pariskunnan toiselle osapuolelle ompelin fleecestä olo- ja unisukat. Tein sukat tällä omalla tossukka-tutoriaalillani, mutta tällä erää tein tuollaisella simppelimmällä mallilla, ovat vähän kuin varrettomat nilkkasukat.
Ja kummallekin perheelle kirjoitin vielä ihan perinteiset kirjeet, joissa erikseen tahdoin omin sanoin toivottaa hyvää joulua. Todella toivon, että minä ja muut jouluapua perheille lahjoittavat antavat heille edes vähän jouluiloa ja toivoa paremmasta tulevasta vuodesta.

Heräsikö sinullekin halu auttaa? Apua tarvitsevat (aina, ei vain jouluna) niin monet ja monenlaiset perheet. Vähävaraiset, sairauksistä kärsivät, yksinäiset ja tietenkin myös vanhukset. Ja etenkin ne, joilla ei ole minkäänlaista tukiverkkoa. Selvitä alueellasi jouluapua järjestävät tahot. Vielä ennättää auttaa. Valitse millainen apu sopii sinulle, se voi olla ruoka-apua, siivousta, lahjoja (useimmat tahot keräävät esimerkiksi käyttökelpoisia vaatteita ja leluja vähävaraisille perheille annettavaksi) tai vaikka suoraan rahallista apua hyväntekeväisyyteen.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Fimoilua osa 3.

Vielä kerran fimoja! Osa kolmonen: kaulakorut. (Ks. osa 1. / osa 2.) Ja niitä tein kerralla oikein kunnon satsin!
Ensin tein pari marmoroitua (riipus-versio tulikin jo edellisessä postauksessa näytettyä) riipusta, sitten muutaman koko mustan, yksinkertaisen riipuksen (pelkkä rinkula, solmu ja iso viilletty möllykkä) ja lopuksi vielä neljä "piikki-korua". Jotku sanois hampaiksi, toiset minisarviksi, minä piikeiksi. Vasemmasta oikeaan: pelkkä suora piikki - uurrettu kaareva piikki - monivärinen piikki ja lopuksi vielä kokeilujen kautta ns. kerroksellinen piikki.
Ja sokerina pohjalla on pikkuinen harmaa tonttunen! Vähän jäi vinkkuraksi, mutta kaulassa riippuessa se "suoristuu". Vastaavaa joulu-riipusta kaipailinkin jo viime jouluna ja nyt minulla on sellainen! Nyt loppu fimoilut ainakin hetkeksi, seuraavaksi sitten jotain ihan muuta.