maanantai 15. syyskuuta 2014

Arvonta on päättynyt.

Kirja- ja koru-arvonta on päättynyt. Kiitoksia kaikille osallistuneille! Kaulakorun voitti SaraCupCakez ja reseptikirja meni Anonyymille. Voittajiin on otettu sähköpostitse yhteyttä. Onnea voittajille, on kiva aloittaa uusi viikko kivoilla voitoilla!

Arvonnassa pyysin kertomaan parhaita / hyviä kierrätysvinkkejä arjestanne. Oli ilo lukea ajatuksianne ja huomata, että lukijoiden joukosta löytyy paljon sellaisia, joilla kierrätys on enemmän elämäntapa, jossa ei oikeastaan edes osaa sanoa yhtä "parasta kierrätysvinkkiä". Konkreettisia ideoitakin osallistumisista löytyi, tässä niistä muutamia nostoja, jos vaikka hoksauttaisivat jotain muuta lukijaa ryhtymään samaan. Arvonta-kierrätysideoiden satunnainen top 6:

1. Vessapaperihylsyjen kierrättäminen koiralle herkkukätköiksi. "Nami sisään, päät yhteen ja hylsy piiloon. Saa koira etsiä ja tuhota saadakseen palkinnon!" (Idea / Tuusuls670)

2. Happy Joe-omenasiiderin korkit magneeteiksi, korviksiksi tai kaulakoruiksi. "Korkin sisäpuolella on aina joku ihana pieni positiivinen teksti." (Idea / Lady Narcissa)

3. Kuvaputkitelkkarista uniikki kaappi. "- - joka oli vielä sellaisessa klassisessa puukaapissa. Kaapissa oli vielä haitariovet, jotta telkkarin sai tarvittaessa piiloon. Kuvaputki ja muu roina kierrätykseen, ystäviltä sain ylimääräistä puutavaraa kaappiin takaseinäksi." (Idea / maipi)

4. Tölkkiklipsujen kerääminen talteen. "- - annan ne eräälle naiselle, joka tekee niistä koruja ja laukkuja. olen kohta yli vuoden ajan niitä kerännyt ja muutaman kuukauden välein toimitan hänelle ison pussillisen." (Idea / haidi)

5. Mehukattipullojen uudelleen käyttäminen. "mm. pressun painoina (täytetty hiekalla), suppiloina (pohjasta auki) ja lapioina ( iistosti kyljestä auki, hyvä mm. hiekan heittelyyn pihalle talvella). Noita löytyy muutama (huom, ei liikaa ;)) varastosta, koska niitä voi käyttää mihin vaan!" (Idea / Pauliina)

6. Kirjankierrätyshyllyt. "Pidän älyttömästi kirjankierrätyshyllyistä. Pohjois-Haagan kirjastossa on jopa tavarankierrätyshylly, jossa saa nimensä mukaisesti kierrättää muutakin pientavaraa. Mun vinkki olis, et jos mahdollista, käytä kierrätyshyllyjä tai perusta oma vaikka työpaikalle." (Idea / Hiipi)

Oliko oma osallistumisesi kenties joku näistä? Näillä ajatuksilla, hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

lauantai 13. syyskuuta 2014

Clutchin kutistaminen.

Eipä ole mennyt tämä clutch kaupaksi, vaikka lähes ilmatteeksi yritin saada jonkun matkaan. Useamman myyntipöydän on käynyt läpi ja aina kotiin on saapunut takaisin. Se on ärsyttävää, kun joutuu roudaamaan eestaas samaa roinaa.
Syy siihen, ettei laukku ole mennyt pilkkahinnallakaan kaupaksi on varmaankin se, että vinyylin pinnassa on tuommoista pientä tuhrua kauttaaltaan. Ei se kauas näy, mutta kyllähän se häiritsee. Millään myrkyllä se ei lähtenyt (kokeilin kaikkea asetonista taikasieneen), joten päätin, että nyt saa riittää, yhdellekään kirpulle en sitä enää myyntiin vie.
Kunnon vuoksi en sitä kierrärillekään lahjotukseksi kärrännyt, vaan leikkasin sen paloiksi. En tiedä mikähän fiksaatio minulla on, kun aina on niin jännittävää nähdä mitä kaikkia kerroksia esineen=laukun sisälle on tehty..!
Laukusta sai aika hyvin käyttökelpoista muovia talteen. Säilytin myös kovikkeet - ne olivat kerrankin jotain jännää muovia, kun liian usein ne on tavallista pahvia! Alakulmasta näkee määrän mitä lopulta meni roskiin. Aika vähän, eikö?
Kun puran laukkuja, otan aina ehdottomasti magneettilukot talteen. Ne ovat "arvokkaita" ja uudelleen käytettäviä, kun ne avaa pihdeillä pienesti taistellen (ovat usein aika tiukassa). Eikun vastakappaleet yhteen ja talteen!
Tosin nyt magneettilukko ei päässyt talletukseen, vaan heti uudelleen käyttöön, kun tein clutchista pienemmän kukkaron. Kun on nyt parikin sellaista tilannetta ollut, että pitäisi olla joku vähän hienompi pikkukukkaro laukussa. Ei voi aina kartasta tehtyä meikkipussukkaa levitellä seurassa esille. Pitää siis olla myös fancympi vaihtoehto.
Ja tästä se näppärästi tuli - heti, kun vain sai ommeltua palat, kovitettua ja käännettyä työn oikeinpäin (apua, voisinpa antaa teille siitä natinasta ja nitinästä ääninäytteen..! Tekee vieläkin vähän pahaa..). Jämiäkin jäi, kaikkea en vielä uudelleen käyttänyt. Silpuista tein leveän rusettisormuksen ja uuden avaimenperän avaimeen.
Nyt piisaa keltaista. Väriä tähän orastavaan ruskaan (ja orastaviin saumoihin..! Tästä näkee, kuinka ompelu ei ollut täysin kitkatonta. Olipa vain haasteellinen materiaali tämmöselle koti-ompelijalle) ja lähes tulkoon intiaanikesään. On vieläkin niin kivan lämmintä!

perjantai 12. syyskuuta 2014

Tuskailtu turkoosi.

Tuskailin pitkään tämän mekon kanssa. Otin sen matkaani kirppiksen saa-ottaa-laatikosta ja sitten en enää muistanutkaan miksi mekosta tykkäsin. Mikä se idea olikaan? En muista, jätetäänpä hautumaan. Hups, vuosi meni ja eikä idea ole palautunut vieläkään mieleen. Antaa sitten olla, mietitään jotain muuta. Paitsi ettei mitään jännittävää tullut koskaan mieleen.
Lähes maksimittainen helmasta mummolaskostettu mekko, jossa oli peffan alla ja helmassa tahroja. Kainalossa reikä. Sauma vähän auki. Muuten kyllä aivan mainio. Kangasta paljon, kiva väri ja jokseenkin ihan hauska kuosikin. Joustavaa ja paksua, hyväkuntoista viskoosia. Paljon käyttö-aikaa vielä jäljellä kenties?
Päädyin sitten tekemään sen tylsimmän keinon eli lyhensin helman pois. Korjasin saumat ja poistin vyötäröltä vyölenkit. Vähän sivusaumoista muotoon kavennusta ja siinäpä se on uusiutunut kirppuhylkiöstä tavalliseksi pitkähelmaiseksi t-paidaksi.
Entä pois leikattu helma-osa? Sivalsin sen kuteeksi. Mitäs oli smäkmätahroja, ei siitä helmasta muuhun ollut. Tämäkin vähän tylsä ratkaisu, mutta joskus ne tavallisimmat vaihtoehdot ovat vain ne oikeat ja toimivimmat.
Kuteesta virkkasin pienen kahvallisen korin. Harmi, ettei metrejä riittänyt suurempaan työhön. Mutta on tämä pieni kori vallan mainio kaveri tälle aikaisemmin trikookuteesta virkatulle korille. Passaavat värien puolesta niin hyvin yhteen!
Kiva uusi turkoosi-lisuke keittiöön. Sinne on lähes huomaamatta hiipinyt kasvavassa määrin pieniä turkooseja juttuja. Ehdoton suosikkini kaikista tulokkaista on tuo omenan muotoinen leikkuulauta! Se on ihana!

Ps. Halajavilla on vielä viikonloppu aikaa osallistua koru- ja kirja-arvontaan. Klik: osallistu tästä!

torstai 11. syyskuuta 2014

Prameat korvikset.

Se, kun on tietoinen jostain pienestä kehonosasta on kyllä top10-ahistavat-asiat-julkisella-paikalla-listan kärkipäässä. Nämä alekorvikset olivat nimenomaan sitä. Että, jos vain tahtoo olla ylitietoinen korvistaan, nämä ovat just oikeat kaverit siihen.
Ei näillä painavilla riippakivillä voinut edes kävellä takaisin kotiin, kun tuntui, että korvalehdet venyy. Ei muu auttanut kuin avata korulenkit ja pistää korvikset kahteen osaan. Korviskoukut tilalle ja se oli siinä.
Kyllä helpottaa. Paino putosi harteilta asti ja nyt jo vähän hymyilyttää. Prameuskin laski, nythän näitä voisi jopa käyttää arjessa. Kokonaisuudessaan olivat täysin juhlatällingin korviksia, nyt pienempänä eivät enää välttämättä.
Mutta mitä tekisi korviken nappi-puoliskoille? Liitänkö roikkumaan esim. pienet strassit tai helmet? Vai leikkaisinko nuo kiinteät renkaat pois? Mitä sinä tekisit? Enemmän vai vähemmän? Ajatuksia?

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Minä, bloggaaja.

Olen viime aikoina paljon pohtinut asiaa "blogi-identiteetti". Olen miettinyt millainen bloggaaja olen, millaisena olen aloittanut ja millaiseksi haluan kehittyä. Monta vuotta on kulunut ja paljon on matkalla tapahtunut, on taantumusta, on kehitystä, myös paikallaan jurraamista. Nyt tahdon uudistusta - mutta ei huolta, blogi ei itsessään muutu tai muuta, mutta...muuttuisinko minä? Kuka minä olen, bloggaajana? Millainen bloggaaja tahdon olla? Ja tässä vaiheessa jäädyin. Apua, olenko todella...bloggaaja?

Kerrottakoon taustoitusta, että olen pitänyt vuosia tätä blogia hissunkissun-asiana. En ole sitä mainostanut missään, en kenellekään. Jos joku tuttu on löytänyt blogin, olen kokenut noloutta. Apua, se löysi mut. Mutta nyt tuleva kirja voi muuttaa tämän kaiken. Kirja tekee myös tästä blogista "julkista", jos ymmärrätte mitä tarkoitan. On siis muututtava, en voi enää pitää sellaista asiaa irrallisena, joka on todellisuudessa suuri osa itseäni, minun arkeani. On ollut pakko harjoitella sanomaan: kyllä, olen bloggaaja. Ensin sanoin sen peilikuvalleni. Sitten ystävälle. Varjolleni. Jopa juuri tavanneelle, ihan tuntemattomalle. Kyllä, minulla on oma blogi. Minä bloggaan. Kovin pieni asia, mutta suuri muutoksen tunne. Tuntuu hassun vapauttavalta.

Vapautuneisuus aiheutti myös uudistuksen tuulahdusta blogin ulko-asuun. Ja ylpeänä sanon, että kyllä, tein sen ihan itse! Ihan hullua, minä koodasin! Pieniä kikkailuja, pieniä muutoksia, joita en ole ennen osannut tehdä. Nyt osaan, ainakin jotain. Ja tuloksena on uusi, karsitumpi look, uudet nippelit ja namikat. Uudistukset ja uuden opettelu eivät varmasti jää tähän.

Ps. Instagramin käyttäjät: löydätte minut jatkossa myös instasta nimellä madam.bc - liittykäähän seuraajaksi!