keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Se on julkaistu!

Nyt sitä saa! Itte tein ja kierrätin, se on nyt virallisesti julkaistu! Hätäisimmät voivat klikata kirjan itselleen kustantajan verkkokaupasta (ks. linkki alempaa), kunnes kirja ennättää myyntiin myös muiden yleisimpien nettikirjakauppojen hyllyille (niistä päivitän sitä mukaan tietoa, kun saatavuus kasvaa).
Itte tein ja kierrätin - Inspiraatiota ja ideoita kierrätyskäsitöihin on siis yhteistyössä Books On Demandin kanssa tehty kirja, jossa on mukana myös keväällä 2014 blogissani järjestetyn kilpailun parhaimmat ideat. Kirja jakautuu kolmeen teemaan tekniikan mukaan: kierrätä askarrellen, ommellen ja maalaten. Kustakin teemasta löytyy uusia, että blogista tuttuja ohjeita. Ideat vaihtelevat pukeutumisesta käyttötavaroihin. Olen valikoinut kirjaan kantapään kautta opittuja niksejä sekä omia lempparimateriaaleja ja -tekniikoita. Lähes tulkoon jokaisessa ohjeessa on myös muita ideoita, joilla ohjeesta voi tehdä ihan oman version! Extrana päällä on kirjan lopussa olevat rekvisiittana käytettyjen juttujen ohjeita. Mukana on mm. jotain pientä lemmikeille ja tottakai kirjassa on myös juttua kustomoiduista kengistä!
Kirja on 136 sivuinen, näppärän kokoinen ja kovakantinen. Sen voi lunastaa itselleen esim. Books On Demandin verkkokaupasta hintaan 21,90e (plus toimituskulut).

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Vahakankaasta korit.

Tässä on vanha, hyvin palvellut kaitanen Vallilan vahakangas. Se oli meillä keittiönpöydällä. Reunoistaan rispaantunut, lähtemättömiä tahroja saanut (yksi valkoinen on ainakin akryylimaalia - mutta en tunnusta, että olisin maalannut keittiönpöydällä!) ja niin kulahtanut, että kauttaaltaan löytyy piskuisia valkoisia pisteitä. Ihan kuin olisi pinta karissut kenties.
Oli se vahakangas arvoltaan sen verran hintava, että en tohtinut heittää sitä pois, vaikka huonossa kunnossa olikin. Silppusin ja ompelin sen sitten kaistaleiksi tehdäkseni kaksi "punottua" koria. (Klemmarit olivat hyvät apurit korien kokoamisessa!)
Täytyy todeta, että vähän köpöset korit tulivat. Huono kunto paistaa korien läpi. Myös ote tekemiseen herpaantui. Ei jaksanu, ääh eihä tällasesta huonosta mittään hyvää tuu, ajattelin. Päätin kuitenkin tehdä valmiiksi asti, vaikka ei ompeleet kulkeneet piirun tarkkaan eikä punokset menneet luotisuoraan.
Kun korit olivat valmiit, tiesinkin heti mihin ne sijoitan. Siivouskaappiin! Just oikean levyiset korit räteille ja luuduille. Oikein hyvä, lokerikkoja olenkin kaivannut siivouskaappiin järjestystä tuomaan.
Ja paino sanalla järjestystä tuomaan. Hyvät lukijat, vasemmalla näette millainen siivouskaappi oli noin tunti sitten. (Äärimmäisen noloa, mutta tahdon uskoa, että en ole ainut, jolla tilanne välillä riistäytyy käsistä. Se on sitä arkea-tai-jotain-sinnepäin-seliseli.) Koko kaapin pituudelta täynnä sellaista mitä siellä edes pitäisi olla. Kaikkea turhaa, mitä "siivotessa" on kaappiin pois raivanut. Ei sen ihan niin pitäisi mennä. Oikealla näette nykytilanteen, jollaisena kaapin pitäisi pysyä. Sellaisena, josta imurin saa pois yhdellä kädellä ilman alkuvalmisteluja. Ja sellaisena missä on siivousliinat kierrätettyjen korien tuomassa hienossa ruodussa. Löytyy heti se mitä siivotessa tarvitsee.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

I will survive.

Kevät tulee ja niin tulee myös kaipuu vihreyteen. Helppo keino on lisätä kasveja kotiin. Tai uudistaa vanhojen viherkasvien vanhoja ruukkuja. Se on vähän sama kuin uudistaisi huoneen ilmettä tyynynpäällisten vaihdolla.

Tässä neljä helppoa (ja tuttua) tee-se-itse-uudistustekniikkaa kukkaruukuille:

Vinkki 1: Teippaaminen. Koristele ruukku teipein. Minä liiskasin kukan kylkeen I will survive-tekstin silloin, kun oli vielä kovin pimeää ja tuntui, että talvi jatkuu aina vain. Nyt on jo valoakin ja kukkakin rehottaa.

Vinkki 2: Maalaaminen. Ei tartte edes maalata kokonaan, sitä voi tuolleen sutasta tuputtamalla (maalarinteipin avulla) graafisen pohjavärin. Itse maalasin ruukun ala-osan valkoiseksi, jotta sain pikkutahrat ja kolhut piiloon katseilta.
Vinkki 3: Peittäminen. Oli se sitten mitä vain kangasta, siitä voi tehdä ruukulle kivan hupun. Itse olen käyttänyt useampaankin otteeseen neuleita ruukun päällisinä. Tässä on esimerkiksi kierrätetty neuleen hihan suu, joka pujahti sellaisenaan ruukun päälle, ei tarvinnut edes ommella kapeammaksi.

Vinkki 4: Koristele. Liimaa koristeita osin tai kokonaan. Oli ne sitten helmiä, simpukoita, koristekiviä tai vaikka cd-levyn paloja (ne on kuin pieniä peilejä!), kaikki käy. Tylsästäkin ruukusta tulee heti persoonallisempi.

Hyvää alkavaa maaliskuuta!

perjantai 27. helmikuuta 2015

Lasia sormessa.

Hetken inspiraatiosta tein nopeasti uuden sormuksen. Minulla on joskus ennen ollut vastaava.. ja nyt on uusi!
Valitsin kirkasta kumilankaa ja viistottuja lasiputkihelmiä. Tolleensa ihan perinteisesti eestaas pujottelin pötköön helmet. Ensin suunnitelmana oli tosin rannekoru, mutta a) tajusin, että inspiraatio oli todella hetkellinen, joten puhti pujotteluun loppu ennen alkujaan sekä b) huomasin, etten mitannut langan pituutta laisinkaan, joten eipä siitä rannekoruksi asti olisi ollutkaan. Sormukseksi se siis sitten tahtoi tulla.
Ja hyvä niin. Vanhaa vastaavaa helmisormusta ei ole enää olemassa kuin muistoissa, joten uusi kelpasi oikein hyvin. Ja tämä uusi myös näyttävästi kiiltää ja sädehtii ja on oikein omassa yksinkertaisuudessaan omanlaisensa statement-sormus.

torstai 26. helmikuuta 2015

Punnarit.

Olen ottanut pienen vauvanaskeleen kohti moderninpaa elämää. Se askel on niinkin suuri kuin elekroninen keittiövaaka.
Pitkään ajattelin, että haluan vaihtaa manuaalisen elektroniseen, mutta useimmat edulliset ovat vain olleet tosi rumia. Tai tylsiä. Tämä ei ole kumpaakaan! Se on hauska, pirteä ja söpö! Ja edullinenkin, Lidl tarjosi pyöristettynä vain kahdeksen euron hintaan. (Ja siellä oli monta muutakin erilaista mallia/väriä.)

Ja tämän ostoksen viitoittamana kerron mitkä kaksi asiaa olen alkanut tekemään, jos luoksemme muuttaa uusi elektroninen kaveri. Nämä voivat olla ihan selvää monelle, mutta itselle ei joskus ollut ja kun vinkit oivalsin, helpotin "suuresti" arkeani.
Vinkki 1: Paperin vähentäminen. Onko todella tarpeen säilyttää koko manuaalia? Kaikilla kielillä? Usein jopa monena kappaleena? Leikkaa vain FIN-sivut talteen. Tässäkin tapauksessa säilön mieluummin neljä arkkia ohjeita kuin kokonaisen vihkosen. (Toisaalta vaa'an ohjeet olivat niin selvät, ettei noitakaan neljää tarvitsisi, mutta säilytän silti nyt ainakin alkuun.)
Vinkki 2: Takuu. Etenkin pienten vempainten kohdalla sitä unohtaa ja väittää itselleen että ei-tällä-mitään-takuuta-ole. Tai on niin laiska, ettei jaksa katsoa takuukuitteja. Siltä välttyy, kun vempaimeen laittaa taakse teipillä pikkuruisen lapun. Siitä näkee montako vuotta takuuta on ja milloin se ostettiin. Vaihtoehtoisesti voi suoraan kirjoittaa ajankohdan mihin asti takuu on voimassa. Nyt jos vaaka losahtaa vuoden päästä syyskuussa, osaan heti katsoa, että kyllä vain, vaikka hinta oli pieni, takuuta vielä on ja voin käydä reklamoimassa.
Nyt pitäisi etsiä tälle edeltäjälle uusi koti. Tykkäsin tuosta retroisuudesta tosi paljon, mutta se vie pöytä tilaa ja näyttää vain kahteen kiloon. Luopuminen kirpaisee, mutta pöytätilan vähyys kirpaisee enemmän.