tiistai 28. maaliskuuta 2017

Omenapurkki.

Oli purkki ja käyttöön kadonnut sisältö. Pesin purkin, poistin etiketit ja totesin - tämä oikein hyvä. Jotain silti uupui, tarvitsi purkki vähän persoonaa peliin. Purkki muistuttaa muodoltaan vähän omenaa ja siitäpä se sitten tuli.
Tein valkoisesta silkkimassasta purkin kanteen lehdykän ja pienen varren tyngän. Alkujaan oli aikomus maalata ne vihreäksi, mutta totesinkin, että valkoinen on oikein hyvä. Valkoinen sopii kullansävyisen kannen kanssa hyvin yhteen.

Silkkimassa on muuten siinäkin hyvä, että tällaista pientä juttua varten ei tarvitse kovettaa massaa uunissa kuten fimoa tai cernitiä - silkkimassa on pehmeää, nopeasti muovailtavaa ja huonelämmössä kovaksi kovettuvaa.
Hauskaa kuinka hyvin pienellä saa jotain tosi mukavaa aikaan! Näppärä säilytyskuppi, kiva kansi ja vielä kivempi tuoksu! Vaikka kuinka pesi purkin sisältä, jäi muoviin voiteesta vieno tuoksu. Mutta mikäs siinä, tuoksuu oikein kivalta.
Samalla tasolla kupin kanssa on monta rasiaa, kuppia ja purnukkaa. Tässä muun muassa saippuapulloista tekemäni säilytyskupit (ks. postaus). Keskellä käytössä myös vanhasta kierrevihon muovikannesta leikkaamani lankojen järjestelijälärpäkkeet (ks. postaus).
Mutta tämä purkki on kaikista sievin ja söpöin. Harmi, että useimmat suosikkituotteet tulevat tuubeissa eikä kivoissa purkeissa, joista sais muovin uusiokäyttöön sisällön käytön jälkeen. Pitää ehkä etsiä uusia suosikkituotteita purkeissa!

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Nyt myös Facebookissa.

Heipparallaa, klikatkaahan Facebookiin. Vuosia jahkailin, mutta nyt sen tein! Madam B.C.-blogia voi seurailla jatkossa myös Facebookin kautta. Ei mulla muuta, käykäähän tykkäämässä!

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Virkattu pallosormus.

Nyt on joku kevätkorujen putki menossa. Kahden kaulakorun (ks. muurarinlangasta kaulakoru / silkkimassasta pääsiäispupuriipus) jälkeen vuorossa olisi uusi sormus vähän päälle virkaten.
Ei ole ideana mikään mullistava tai edes uusi. Onhan näitä nähty. Ja ehti tuo malli roikkua idealistallakin pitkän tovin...

Mutta tänään otin puuhelmen ja virkkasin siihen ympärille ohuella puuvillalangalla. Ensin vuorasin liian ison helmen. Näytti massiiviselta möllykältä ja piti tehdä uusi. Tähän pienempään päätin virkkauksen vähän aiemmin, jätin viimeisen kierroksen tekemättä niin sormuspohja liimautui (käytin kontaktiliimaa ja pitkää kuivumisaikaa pyykkipojan puristaessa liimapintoja yhteen) paremmin ikään kuin virkkauksen "sisään" tattina, sen sijaan että helmipallo jäköttäisi ihan sormuspohjan päällä.
Tästä tuli just sopivan kokoinen! Leveys korreloi sormen leveyteen, joten istuu hyvin käteen.
Muistatteko vielä sormuksille ja nappikorvikselle tekemäni rasian (ks. postaus tästä)? Vielä on käytössä! Kuvassa myös kaikki sormukset Kalevalan sormusta lukuun ottamatta ovat itse tehtyjä. On vetoketjuruusua, helmirykelmää, cernit-kukkaa.. Tuo kultainen lego-sormus on kyllä kanssa yksi kestosuosikki (kyllä lähes kolmikymppinen voi pitää legosormusta, eikö voikin?).
Totuus on kuitenkin, että oli millaiset säilytyslootat vain, suurin osa koruista on aina lipaston päällä muutamassa isossa rykelmässä pölyttymässä. Aina tulee vain viskattua arjessa käyttökorut samaan kasaan ja kun kasasta ei enää erota ketjuja korviksista, siivoan korut paikoilleen. Voisikin taas ottaa viikonlopun projektiksi järjestellä korut!

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Pikkupupu.

Pääsiäistipuja tuolla ja täällä, pääsiäinen sitä ja tätä. No kun muutkin niin sitten minäkin teen jo jotain pääsiäistä!
En välitä pääsiäiskoristeista, en tarvitse niitä enempää ja viime vuonna huovasta leikelty kestorairuoho (ks. postaus) riittää tämänkin vuoden pääsiäispaskarteluksi. Joten vaihtoehdoksi jää se mikä on minulle luontevinta: korut. Teen pääsiäisestä inspiroituneen korun! Ja kuten näette, se on pikkupupu. Muotoilin sen pienestä silkkimassapallosta.
Pupu on kivan minimalistinen. Vain isot korvat ja pieni pyöreä töpöhäntä takana! Nyt kun katsoo, muoto on vähän totoromainen (jos tiedätte animaation Naapurini Totoro, siitä se pienin valkoinen hahmo eli Pikkutotoro).
Että pupuillaan nyt sitten kohti pääsiäistä! Tiedän tosin, että tämä kevyt massakoru jää kyllä ympärivuotiseen käyttöön, ei nyt vain pääsiäisaikaan. Ei sentäs ole vielä menty sesonkikoruilemaan.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Langoilla.

Täällä jälleen! Vähän normaalia hiljaisempaa tahtia bloggaillaan, mutta langoilla ollaan. Tällä erää muurarinlangoilla. 

Tein tällaisen statement-kaulakorun. Silloin joskus useampi vuosi sitten oli hittinä (tai ainakin niitä oli joka diy-tuutti täynnä) vastaavat korut, mutta ne oli trikookuteesta tehtyjä. Ei tullut silloin toteutettua ja nyt kokeilin samaa muurarinlangasta!
Ja tälleen sen tein: leikkasin lankoja kasvavassa mitassa paksun rykelmän. Mittasin vain lyhyimmän ja pisimmän langan ja sitten tuhottomasti kaikkia pituuksia niiden väliin. Kasasin eka lankojen toiset päät yhteen, sitten toiset päät. Kieputin päät ohuella puuvillalangalla tiukkaan nippuun. Paljon kierteitä ristiin ja rastiin niin, että muurarinlangat meni piiloon. 
Päistä tuli kivan jämäkät ja niitä voi jopa vähän kädellä muotoilla kaulaan muotoon sopivaksi. Solmimiseen laitoin toiseen päähän puuvillalangasta lenkin ja toiseen puuhelmen ikään kuin napin virkaa suorittamaan.
Tästä tuli kyllä kiva. Vähän erilaisen. Näyttää painavalta, mutta on melko kevyt. Mukavan laskeutuva. Muurarinlanka on myös kiva, kun siinä on tuota kiiltoa pinnassa.

Katso myös muita muurarinlangasta tekemiäni juttuja: seinävaate - statement-korvakorut - hapsuhuivi.