keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Kenkälaatikot.

Eilisen iltapuhteita: kasa kenkälaatikoita. Huh ja huhhuh. Monta boxia, liian monta kenkäparia. On se määrä onneksi pienentynyt vuosien takaisesta. Muistan laskeneeni, että omistin joskus 42 kengät, joissa oli enemmän tai vähemmän korkoa (eli pl. tennarit, saappaat ym kengät). Nyt tuo määrä tuntuu älyttömältä! Enhän edes käyttänyt niitä kaikkia. Hirveää keräilyä! Niiden säilyttäminenkin oli hankalaa, suurin osa oli hyllytasoilla "esillä".. ja siksi niistä joutui oikeasti vähän väliä pyyhkimään pölyjä!! Silloin itutti, nyt ituttaa enemmän..mitä hukkaa! Miettikää, kuka tahtoo käyttää sellaiseen aikaansa?

Ja nyt, projekti minimalismissani, oli taas jälleen aika karsia kenkiä. Heiheit vaan osalle, koska olen tullut siihen tulokseen, että mitä ihmettä vuodesta toiseen säilytän kidutusvälineenä toimivia kenkiä? Pois sellaiset tuskaa tuovat korot. Jäljelle vain sellaiset, a) joilla pystyy kävelemään b) jotka ei paina, purista, hierrä tai pistä, c) joilla pystyy tarvittaessa tanssahtelemaan, ja ennen kaikkia: c) joita haluan pitää myös jalassa.

Okei, tunnustan. Vähän lipsuin tästä kolmen säännöstä. Säästin muun muassa parit epämukavat kengät (koska olen ne itse kustomoinut) ja ylioppilasjuhliin ostetut torrakot (ts. liian korkeat ja liian kapea kantaiset korkokengät) ..joista en raskinut millään luopua (ainakaan vielä). Ehkä joku päivä en tunne mitään niitä katsoessani ja annan ne eteenpäin sellaisella, joka myös todella tahtoo pitää niitä jalassaan.
Ja jotta säästämisen arvoisia kenkiä tulisin myös oikeasti käyttämään, tarvitaan siihen vähän muistiapua. Perinteisenä ratkaisuna oli tehdä laatikoille etiketit. Koska kuka nyt jaksaa leikkiä muistipeliä silloin kuin etsii mielessään vain sitä yhtä tiettyä kenkäparia? Monta kertaa on se oikea pari ollut viimeisessä boxissa ja monesti matkalla on tullut yllätysmomenttina vastaan liian monta kenkäparia, joita en muistanut omistavani.. ja sekös on todella turhauttavaa!
Ja tässä on sitten lopputulos vaatekaapin päällä, kenkäkerrostalot pötkössä. Eipä tarvitse enää arpoa mitä on missäkin, näkee heti mitkä ovat vaihtoehdot. Onneksi näitä on kuitenkin sen verran vähän, että värit muistan, vaikka en voinutkaan käyttää väritulostusta kuvien printtaamiseen.
Vielä, kun jokupäivä näistäkin lähtisi osa pois, jotta voisin satsata ihan kunnollisiin ja yhteneväisen sieviin kenkälaatikoihin. Sellaisiin, joista ei pikku tuuppauksesta mene kulmat sisään ja kannet liiskaksi.
Ja katonrajasta toiseen, reipas vuosi sitten huomasin, että vaihtuvaa kenkäkavalkadia voi pitää myös ikkunan yllä verhopaneelin (vai-mikä-tuo-puinen-höskä-on?) päällä. Siinä ne ovat kuin kanat orrella. Moni vieras on hätkähtänyt, että miten tuo kestää, mutta kestäähän se. Ei sitä tarvitse täyteen ladata, muutamat kenkäparit aivan vallan mainiosti kannattelee ilman, että alas romahtaisi kesken yöunien.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Kukitettu.

Onkohan siitä nyt kesä tai jopa kaksi kesää, kun kukkapannat ilmestyivät kaikkialle? Viime kesänä ennätti tulla syksy ennen kuin sain tehtyä oman tekokukkahärpäkkeen. Nyt otin kukkien kanssa loppukirin vielä kun on nipinnapin heinäkuu. Mikä muu hetki olisi parempi kukittaa itsensä kuin kesän kuumin helle?
Useimmat näkemäni kukkapannat olivat joko muovi-/metallipunoksisia tai suoraan hiuspantaan liimattuja. Kumpikaan ei tuntunut omalta, koska tahdoin ne tuntuivat ajatuksena vähän kankeilta ja epämukavilta.

Tein sitten pannan ihan omalla tyylillä. Ja näin teet myös sinä itse samanlaisen mukavan version kukkapannasta:
1. Leikkaa kankaasta (esim. fleecestä) noin 20cm x 8cm (mitat arvioita) kappale. Ompele pitkät laidat yhteen.
2. Mittaa ja leikkaa päänympäryksen verran joustavaa kuminauhaa. Pujota kuminauha kankaan kujasta läpi. Ompele kuminauhan päät yhteen (päällekkäin, ei yhteen = litteämpi sauma). Vedä sauma kujan alle piiloon.
3. Liimaa tekokukkia limittäin koko kujan pituudelta joko teksiililiimalla tai kuumaliimapistoolilla. Anna kuivua.
Kukkapannasta tuli ihanan pirteä, olisinpa tehnyt jo viime kesänä! Ehkä syksyllä sama ruskaisena versiona?

torstai 24. heinäkuuta 2014

Toptip.

Olipas harmistuttavaa ottaa mukamaste käyttöön pikkulaukku, joka ei enää osoittautunutkaan edustuskelpoiseksi. Mitä ihmettä on tapahtunut? Ei ole enää tämä laukku tiptop-kunnossa..! Mistä on ilmestynyt tuo tahra, mihin ovat haihtuneet liimat, miten on kuoresta tullut hapristunut ja niin kovin paperinen?
Lannistava taka-isku. Tämä on ollut paljon käytössä, myös käytettynä sen vuosia sitten ostinkin. Tykkäsin niin kovin laukun kahdesta osiosta ja pienestä sisäkukkarosta, jonka sai neppareilla laukkuun kiinni. Tosin nyt kun katsoo niin olihan tuo pintakin jo saanut vähän elämän jälkiä (yäk). Ehkä se on hyväksyttävä: laukku on palvellut sen mitä on.
Kun ei tahrainen laukku kirpparilla kuitenkaan kaupaksi käy, valitsin laukun poistamiseen vaihtoehto B:n eli sakset. Leikkasin saumoja myöten ja heitin kovikkeen sekä sisävuoren pois. Ja talteen otin puhtaan tekonahan, se varmasti tulee joskus uusiokäyttöön! Kukkaro on vielä täydellisen hyvä, sen säilytän ihan sellaisenaan.
Ja koska olen luvannut itselleni etten haali uusia kierrätysmateriaaleja ilman, että todella teen niistä heti edes jotain pientä, yritin todella lunastaa lupaukseni. Pois leikatuista silpuista tuli lärpäkekorvakorut ja hyvä niin sillä valkoisia koruja minulla on ylipäätään hyvin vähän. Nyt on sitten yksi vaihtoehto lisää.
Kyllä on kuulkaa kevyet korvakorut! Ei paina päätä eikä pistä ihoa. Justiinsa on yksinkertaisuudessaan passelit!

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Viilennysloimi.

Ihanasta helteestä ei saisi pahaa sanaa sanoa, siitä pitäisi nauttia. Mutta entä, jos se ihana lämpö muuttuu ahdistavaksi kuumuudeksi, joka pilaa kaiken tärkeimmän? On ollut ajoittain jo vähän huoli pikkukaverin sietokyvystä. Ulkona tukalaa, sisällä tukalaa, ei taukopäiviä helteestä. Jos oma unenlaatu ja jaksaminen kärsii, niin kyllä se jo koirallakin ottaa koville. Sen näkee jo siitä, että tavallisesti meillä Cora ryömii aina viltin/peiton/vaatteen/ihan minkä vain alle nukkumaan, mutta nyt se omii reporenkana meidän kodin ainoan tuulettimen.
Edellisinä kesinä olen käyttänyt koiralla ihan vain viileän kosteaa pyyhettä "hartioilla". Ongelmana on vain ollut se, ettei pyyhe ole pysynyt "yllä". Joskus myös tulkitsin sen niin, ettei Cora tykännyt kosteasta pyyhkeestä.
Nyt kuitenkin älysin leikata vanhaa äläskelpoista käsipyyhettä pienemmäki ja ommella sen koiran mitoille, ikään kuin hevosen loimen tapaan. Lisäsin eteen solmittavat nauhat (laiskin eikun nopein ratkaisu), jotta pyyhe pysyisi myös yllä, mutta olisi helposti otettavissa myös pois. Ja taas saa miettiä miksei se maailman helpoin ratkaisu tyhmään ongelmaan tullut pieneen mieleen monta kesää sitten? Ehkä se helle todella sulattaa järjenjuoksunkin.
Arvaattekos, että kyllä on nyt koira mielissään, kun pysyy pyyhe mukana myös liikkuessa. Ilman pyyhettä Cora pyöri ahdistuneen oloisena ees taas etsien missä olisi viileintä, mutta nyt pyyhe päällä se väsähti ihan heti sulana lakritsina sohvan nojalle nukkumaan. Kun on koiran olo parempi, hengittää emäntäkin levollisemmin.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Operaatio minimalismi osa 6.

Operaatio kohti minimalismia, matka jatkuu. Nyt pieni ote vaatteiden karsimisesta. Voin kertoa, että vaatekaapin siivous hiostavan helteisenä sunnuntaikesäpäivänä on hikistä hommaa. Ja silti sen tein!
Olen huomannut, että ennen järjestelin vaatteita enemmän. Kun oli walk-in-vaatehuone, ei siinä ollut nopeasti suljettavia ovia, joilla sekasorron olisi saanut pois silmistä. Ja nyt, kun ei meinannut ovet mennä kiinni, oli asialle tehtävä jotain. Olen aiemmin turissut useampaakin otteeseen vaatekaapin siivouksesta (esim. täällä ja täällä), joten en lähde toistamaan itseäni enää, samoilla vanhoilla mennään.
Ja hikoilun ja heilumisen jälkeen kaapiston hengaripuoli on jo selkeästi siistimpi (vielä ei siivouspuhti riittänyt hyllytasojen puolelle) Ja huomaatteko? Siellä on tilaa! Varmaan eka kerta sitten ala-asteen, kun hengarin saa otettua ja laitettua ihan yhdellä kädellä. Vähän turhan paljon on elämästä tuhraantunut aikaa siihen, että on pitänyt sullomalla sulloa hengareita limittäin ajatuksella, että kyllä nämä kymmenen tähän vielä mahtuu..!
Okei, tunnustan. Vähän kyllä huijasin. Hengareiden määrä ei korreloi niissä riippuviin vaatteisiin. Oivalsin, että rekkitilaa säästää, kun niputtaa samankaltaiset vaatteet yhteen. Esim. jos on kolme kapeaa trikoohametta, miksi laittaa jokainen omaan hengariin, kun menevät yhteenkin? Löytyvätkin helpommin, kun eivät ole erikseen.
Sama niputus toimii myös yläosille. Laitoin riippumaan yhteen hengariin kahdet mekot/tunikat. Tällälaillahan säästää rekkimetrejä, kun hengareiden määrä puolittuu!
Ennen vaatehuoneessani oli sisällä lipasto. Nyt on myös vaatekaapissani. Hukkatila käyttöön! Tämä matala laatikosto oli justiinsa sopiva kaapin pohjalle. Nyt on laatikoissa piilossa alus-, yö- ja urheiluvaatteet, hurraa!
Loppukevennyksenä kuva muutaman vuoden takaisesta vaatteiden siivousoperaatiosta. Voi luoja kattokaa tuota määrää!! Ja tuossa ei edes ole kuvassa kaikki vaatteet mitä omistin. Järkyttävää, nuohan riittäisivät pienelle kylälle! Jos laihduttajaa kehoitetaan ottamaan kuvia kehityksen näkemiseksi, niin sama toimii kyllä tässä minimalistisuus-proggiksessa. Tuntuu, että vaatteita on edelleen ihan ahdistukseksi asti, mutta pitkälle ollaan päästy tuosta tilanteesta. Ja matka jatkuu edelleen. Ehkä ne vielä joskus mahtuvat viikattuina ihan vain pienelle nojatuolille?